Pääkirjoitus 19.11.2021: On viisasta äänestää EU:n metsälinjausta vastaan

Uutiset Suomen hallituksen päätöksestä äänestää EU:n komission taksonomian metsälinjausta vastaan ovat keskittyneet lähinnä selostuksiin siitä, ketkä ovat asiasta eri mieltä pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa.

Asiasisällön selostaminen olisi ollut ja yhä on paljon tarpeellisempaa. Se on vaikeaa, koska se edellyttää yhtä aikaa metsänhoidon tuntemusta, metsäpoliittisten linjausten erojen ymmärrystä ja lisäksi EU:n sisäisen toimintalogiikan tajua.

Suomi siis äänestää EU:n ehdotusta vastaan yhdessä Ruotsin kanssa. Ajatus mailla on, että yksityiskohtainen metsätalouden sääntely on pidettävä kunkin jäsenmaan oman päätösvallan alla. Se on vastaanäänestämisen tärkein viesti, koska jatkuvasti täydentyvä prosessi on yritettävä pysäyttää alkuunsa.

Ilmastokriteereitä koskevan taksonomian jälkeen tulevat julki ympäristökriteerit, joiden luonnoksissa on jo hahmoteltu monenlaisia rajoituksia metsänomistajien omaisuuden hallintaan. Jos ilmastokriteereissä hyväksyttäisiin EU:n puuttuminen metsien käsittelyyn, olisi loogista hyväksyä se myös ympäristökriteerien kohdalla.

EU:ssa on hyvin erilaisia metsiä, joita myös hoidetaan eri tavoin. Ruotsi ja Suomi edustavat pohjoista havumetsävyöhykettä, jonka metsänhoitotavoista maat myös tietävät eniten ja parhaiten. Ilmaston näkökulmasta kumpikin maa on hoitanut leiviskänsä esimerkillisesti. Metsät ovat valtavia hiilivarastoja ja hiilinieluja ja ovat sellaisiksi kasvaneet kestävän metsänhoidon ansiosta.

Tänään Suomen ympäristö- ja ilmastoministeriksi nouseva Emma Kari (vihr.) on sanonut, ettei komission taksonomiasäädös kiellä tai estä mitään, vaan ainoastaan helpottaa ilmastoystävällisten hankkeiden tunnistamista rahoitusmarkkinoilla. Ministeri sulkee silmänsä riskeiltä. Kun kriteerit ovat kaikille samat, vaikka metsät ja metsänhoitotavat poikkeavat alueellisesti, alttius perustavalla tavalla vääriin tulkintoihin on ilmeinen.

Luonnoksissa ympäristökriteereiksion hahmoteltu, että jokainen metsänomistaja rajaisi metsistään 20 prosenttia talouskäytön ulkopuolelle eli 12 miljardin euron omaisuuteen ei enää koskettaisi. Vesistöjen läheisyydessä pitäisi jättää 30-60 metrin suojakaista, jonka merkitys olisi 168 000 järven Suomessa dramaattinen. Kun vielä säästöpuiksi pitäisi jättää kymmenen prosenttia puista, metsien kasvu hidastuisi runsaasti ja heikentäisi metsätalouden kannattavuutta. Pitkän päälle kriteeristö lahottaisi Suomen taloudelle tärkeän puujalan. Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys romahtaisivat, eikä ilmastokaan kiittäisi.

Jatkuvasti täydentyvä prosessi on yritettävä pysäyttää.

Kommentoi