Pääkirjoitus 23.11.2021: Maatalous elää kriisissä, mutta ei voi puolustautua

Kaupunkilaisen palkansaajan voi olla vaikea ymmärtää, miten on mahdollista, että maatalouden erilaisista vaikeuksista puhutaan vuodesta toiseen, mutta ruokaa silti tiloilla tuotetaan kuten ennenkin. Vastaavassa tilanteessa palkansaaja irtisanoutuisi, tyhjentäisi pöytänsä ja vaihtaisi työpaikkaa. Sellaista tapahtuukin etenkin näinä aikoina kun työvoimapula runtelee monia aloja. Miksi maatalousyrittäjä ei tee samoin?

Maatilallinen tuottaa maitoa, lihaa, kananmunia, viljoja elintarviketeollisuuden tarpeisiin.

Usein tilallisella on sopimus jalostavan yrityksen kanssa. Omaa tuotantoa varten on pitänyt tavallisesti rakentaa eläinsuoja, tuotantotila, rehuvarasto ja ostaa koneita ja laitteita. Koneilla hoituvat peltotyöt muokkauksesta kylvöön ja sadonkorjuuseen. Eläinmäärien kasvaessa eläinten ruokintakin on koneellistunut. Lehmien lypsy on automatisoitunut, kun robotit huolehtivat siitä.

Maatila voisi menestyä tänäkin päivänä varsin kohtuullisesti, jos sillä ei olisi velkaa. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on kuitenkin ohjannut tiloja kasvattamaan tuotantoaan, mikä on edellyttänyt isoja investointeja. On pitänyt raivata peltoja omasta metsästä tai ostaa maata tuotantonsa lopettaneilta naapureilta. On pitänyt laajentaa eläinsuojia ja koneellistaa ja automatisoida niitä. Investoinnit ovat niin suuria, ettei niihin riitä tilan tulorahoitus mitenkään. Oravanpyörä on velkaannuttanut juuri parhaimpia maatiloja. Niiden toiminnan jatkumista uhkaa eniten korkojen nousu.

Juuri nyt maatalouden kustannuskriisi johtuu valtavasta hintojen noususta, joka on kohdistunut maatalouden keskeisiin tuotantopanoksiin kuten polttoaineisiin, joilla muun muassa traktorit kulkevat, lannoitteisiin, joita pitää levittää nurmille ja viljaa kasvaville pelloille ja varaosiin, joita tuotantokoneiden kulumisen vuoksi tarvitaan jatkuvasti. Vaikka kustannukset ovat nousseet ja leikanneet maataloustuottajan tiliä, ei esimerkiksi maidontuottaja voi ilmoittaa yhtäkkiä meijerille, että maidosta pitää saada kustannusten nousua vastaava summa rahaa enemmän kuin ennen. Maito on saatava meijeriin ja jalostettavaksi, muuten se pilaantuu ja muuttuu arvottomaksi. Lakkoon ei voi alkaa. Tuotannon lopettaminen on taas maanviljelijälle korkean kynnyksen takana, kun ammattitaito on usein kapea eikä mahdollista alan vaihtoa. Tila ei käy kaupaksi helposti, kun ostajia on vähän etenkin syrjäisimmillä seuduilla. Velkataakka painaa.

Maatalouden puolustuskyvyttömyyden vuoksi olisi päättäjien tärkeää asettua elinkeinon tueksi sanojen lisäksi myös voimakkain teoin, sillä maaseudun ihmiset pitävät huolta ruokaturvasta ja huoltovarmuudesta – ja useimmat heistä sattumoisin myös monista ilmastotoimista.

Oravanpyörä on velkaannuttanut juuri parhaimpia maatiloja.

Kommentoi