Vesa Kärkkäisen kolumni: Aluevaltuustot tarvitsevat laskutaitoisia

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on pyöritelty monenlaisia lukuja, joiden perimmäisen merkityksen ymmärtää kouriintuntuvasti vasta sitten, kun tulee ongelmia.

Kiinnostavia ja tärkeitä numeroita liittyy lakiin hyvinvointialueiden rahoituksesta. Sen kolmannessa pykälässä luetellaan valtion rahoituksen määräytymistekijät ja niiden osuudet.

Suurin paino on palvelutarpeella, 79,572 prosenttia. Toisin sanoen sairastavimmat hyvinvointialueet saavat suhteellisesti enemmän kuin vähemmän sairastavat 20,6 miljardin kokonaispotista. Loogista ja oikein.

Määräytymistekijöihin kuuluu myös väkimäärä. On selvää, että asukasluku sinänsä vaikuttaa tarjottavien palvelujen määrään. Viime vaalikaudella väkiluvun painoarvo sotemenoissa oli 10,55 prosenttia, kun se nyt on 13,115 prosenttia. Toisin sanoen väkiluvun perusteella jaetaan yli 500 miljoonaa euroa enemmän kuin aikaisemmin. Muuttovoittomaakunnat voittavat vuosi vuodelta. Mistä uusi luku on saatu? Miksi sitä on kasvatettu? Eräs finanssineuvos valtiovarainministeriöstä selosti, että se on poliittinen päätös, jonka sote-ministeriryhmä on tehnyt. Luku on siis vedetty hatusta.

Lisäksi vieraskielisyydestä aiheutuu ylimääräisiä kuluja samoin kuin saaristoisuudesta, saamenkielisyydestä ja kaksikielisyydestäkin. Niillä jokaisella on oma painoarvonsa. Ja nekin ovat poliittisia päätöksiä. Sattumoisin myös niiden painoarvot ovat kasvaneet. Niihin kuluu yli 170 miljoonaa euroa enemmän kuin vanhoilla luvuilla.

Vertailua hankaloittaa, että alueille siirtyvät tehtävät ovat osin toiset kuin viime vaalikauden sotetehtävät ja palvelutarpeesta on saatu uutta tutkimustietoa, mutta silti lukujen muutokset todistavat, miten iso merkitys on oman alueen edustajilla maan hallituksessa. Ministereillä.

Luku on siis vedetty hatusta.

Lain mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta tarkistetaan jälkikäteen koko maan tasolla. Yksittäisellä hyvinvointialueella on oikeus lisärahoitukseen, jos sote-palvelujen hoito ei annetulla rahalla onnistu. Ja siitä seuraa vaikeuksia.

Rahojen riittämättömyydestä ilmoittanut hyvinvointialue joutuu ankaraan syyniin. Lisärahoituspäätöstä valmistelemaan valtiovarainministeriö asettaa valmistelutyöryhmän, joka arvioi lisärahoituksen edellytyksiä, määrää ja rahoitukselle asetettavia ehtoja. Odotettua enemmän kuluttanut alue joutuu toisin sanoen tarkkailuluokalle.

Yhä vahvemmin tuntuu, että hyvinvointialueen valtuustoon on parasta äänestää vain laskutaitoisia ihmisiä, ja heistä vain sellaisia, jotka ymmärtävät, miten homma pelaa.

Kommentoi