Pääkirjoitus 25.11.2021: Venäjällä on kovin vähän voitettavaa Ukrainassa

Yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan Venäjä kaavailee hyökkäystä kolmesta suunnasta Ukrainaan tulevan talven aikana. Se on yksi selitys, jonka asiantuntijat ovat antaneet lähes 100 000 venäläissotilaan tuomisesta Valko-Venäjän ja Ukrainan rajoille. Toinen selitys on, että Venäjä testaa EU:n yhtenäisyyttä ja tarkkailee reaktioita. Huojentavin arvio on, että päätöstä sotatoimien aloittamisesta ei ainakaan vielä ole tehty ( Helsingin Sanomat 24.11.). Kumpikin selitys voi olla yhtä aikaa totta.

Yhdysvallat on reagoinut hyökkäysuhkaan ilmoittamalla harkitsevansa lähettää Ukrainaan puolustuksellisia aseita kuten kranaatinheittimiä, panssarintuorjuntaohjuksia ja ilmatorjuntaohjuksia.

Nykytilanteen hahmottamiseksi on välttämätöntä tiedostaa, että Venäjä on käytännössä käynyt sotaa Itä-Ukrainan alueella vuodesta 2014. Siis siitä lähtien, jolloin maa miehitti Krimin. On sanottu, että Venäjän presidentti Vladimir Putin suhtautuu Ukrainaan pakkomielteisesti pitäen vähintään sen itäisimpiä maakuntia osana suurempaa venäläistä yhteisöä. Amerikkalaisasiantuntijat aprikoivat, että Moskovassa ei nähdä ulospääsyä pakotteiden keskeltä diplomatian keinoin.

Hyökkäys syvälle Ukrainan alueelle toisi uusia uhreja tähänastisten yli 13 000 kuolleen lisäksi. Kansainvälinen yhteisö tuskin katsoisi operaatiota tumput suorina. Aseellisessa yhteenotossa Venäjä jäisi varmuudella altavastaajaksi, jos Yhdysvallat olisi vastapuolella. Jos taas Yhdysvallat ei asettuisi Ukrainan rinnalle täysimittaisesti, hajanaisen EU:n reaktiot eivät välttämättä olisi sotilaallisia, vaan ainoastaan pakotteita, joiden todellinen teho on Krimin kohdalla nähty. Kiusaa niistä on, mutta ei varsinaista vaikutusta.

Mitä Ukraina sitten tarjoaisi Venäjälle? Kriisin entisestäänkin köyhdyttämässä ja korruption mädättämässä maassa ei ole juuri valloittamista. Puskurivyöhykettä Ukrainasta kyllä saisi, mutta sopii kysyä, mitä vastaan. Maata ei uhkaa mikään. Venäjä on aiheuttanut itse oman ahdinkonsa ja laajamittainen sotilaallinen voimankäyttö ainoastaan pahentaisi ongelmia. Krimin jäätynyt konflikti laajenisi. Yhden selityksen Venäjän toimille antaa virolainen Venäjä-asiantuntija Kadri Liik, joka katsoo, että Venäjän toimia ohjaa tarve opetella toimimaan maailmassa, jota länsi ei enää hallitse ( The New York Times 23.11.).

Presidentti Sauli Niinistö arvaili tiistaina Berliinissä, että Putinin ja Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin keskusteluyhteyttä rakennettaisiin keväälliseen tyyliin Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi. Hyvä niin, joskin samalla on aihetta tehdä vakavia johtopäätöksiä siitä, että keskusteluyhteys muodostuisi jälleen EU-johtajien päiden yli. Niin ei tarvitsisi käydä.

Hyökkäys syvälle Ukrainan alueelle toisi uusia uhreja.

Kommentoi