Pääkirjoitus 28.11.2021: Maakunnissa pitää herätä sote-edunvalvontaan

Taustakeskusteluissa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelusta on alkanut näkyä ja kuulua vakavia huolestumisen merkkejä. Huolet liittyvät rahaan ja sen riittävyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Lyhyen aikavälin huoliin kuuluu palkkaharmonisointi. Sen vaikutukset ovat esimerkiksi Essoten alueella ensi vuonna lähes 30 miljoonaa euroa. Pohjois-Savossa harmonisoinnin uskotaan kasvattavan kustannuksia vähintään 15 miljoonaa euroa. Sosteri-kuntayhtymä on tehnyt harmonisoinnin jo aikaisemmin.

Hyvinvointialueiden rahoituspohjassa asukasmäärän muutos vaikuttaa voimakkaasti sote-rahoitukseen. Liian voimakkaasti, arvioidaan Etelä-Savossa, missä väkimäärä vähenee vuosi vuodelta. Pohjois-Savon tuoreet kasvua osoittavat väestötiedot toki vähentävät huolia, mutta pitkällä aikavälillä rahoitusmallin kestävyys joutuu koetukselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon menojen jakautumisessa on tärkeää huolehtia ensisijaisesti siitä, että rahoitus turvaa hoidon ja hoivan tarpeen. Niin ei näytä käyvän, jos asukasmäärän painoarvo pysyy samana kuin se nyt on laissa. Alustavien arvioiden vuoksi myös Pohjois-Savossa kaavaillaan eteläsavolaisten tavoin esitystä rahoituslain muuttamiseksi.

Muuttotappiomaakunnissa väestön vähenemisen syy on usein se, että parhaat veronmaksajat muuttavat työn perässä pois. Jos rahoituslaki leikkaa sote-rahoja vielä senkin lisäksi, palvelutarpeeseen vastaaminen käy arvioidulla resurssilla mahdottomaksi.

Rahoituslakiin sisältyvä kuntien muutosrajoitin uhkaa puolestaan leikata joissakin kunnissa peruspalvelujen valtionosuutta. Savonlinnassa ja Mikkelissä on laskettu, että luvassa on vakavia talousvaikeuksia, jotka puolestaan tekevät pahimmilaan mahdottomaksi huolehtia kaupunkien elinvoimaisuudesta. Itseään ruokkiva menetysten kierre on aito uhka.

Itseään ruokkiva menetysten kierre on aito uhka.

Oma erityiskysymyksensä on Kuopion yliopistollinen sairaala. Sen toiminnasta, siis esimerkiksi yliopiston lääketieteellisestä tutkimuksesta ja opetuksesta, johtuva lisäkustannus tavanomaiseen hyvinvointialueeseen verrattuna on pari prosenttia hyvinvointialueen sote-menoista eli noin 20 miljoonaa euroa. Summaa ei ole toistaiseksi otettu huomioon, joskin Helsingin suunnalta on moneen otteeseen luvattu sen kuuluvan itsestäänselvästi hoidettaviin asioihin. Rahasta ei kuitenkaan ole päätöksiä.

Ainakin 15 vuotta kestäneen sote-väännön luulisi opettaneen sinisilmäisimmillekin viranhaltijoille, että itsestäänselviä asioita ei ole olemassakaan. On vain politiikkaa, joka tarttuu niihin asioihin, joita pidetään riittävän voimakkaasti esillä. Siksi maakunnissa on herättävä sote-edunvalvontaan ja vaadittava oikeudenmukaista kohtelua.

Kommentoi