Jussi Murtasaaren kolumni: Nauretaan hornan kekäleet sammuksiin

Jussi Murtasaari

Jussi Murtasaari

Lueskelin Tex Willeriä. Lännensankari ja kivikova Texas Ranger oli tällä kertaa kiipelissä Karibian saaristossa mustan orjan Samuelin kanssa. Vetävä tarina, mutta Willeriä ja Samuelia jahtaavien rikollisten puhekuplissa toistuivat puistattavat herjaukset.

Hiilisäkki! Mustiainen!

Huh! Piti kurkata olan yli, etteihän woke- tai cancel-poliisi ole tulossa takavarikoimaan sarjakuvaani. Lohduttauduin ajatuksella, että Valtaojan Esko ymmärtäisi taatusti kontekstin.

Nelivuotias jälkikasvu tuppautui viereeni ja halusi lukea yhdessä "Tex Willeliä".

Olen kasvanut Nunnuka lailaa -sketsien marinadissa ja syönyt lapsena neekerinpusuja. Siltikin ymmärsin jättää hiilisäkit ja mustiaiset puhekuplista lukematta, kun poikani kanssa selailin revolverisankarin seikkailuja.

Sen sijaan kivikasvon vakiolausahdus "Hornan kekäleet" oli niin herkullinen, että yritin tuputtaa sitä pojalle.

– Se on kiellettyä, hän huudahti.

Olen minä kirjojakin lukenut. Tällä hetkellä viedään viimeisiä sivuja jo edesmenneen majurin Timo Lieneen omaelämäkerrasta Irtoviiksimies - Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Kirja kertoo Lieneen 17 vuotta kestäneestä urasta sotilastiedustelussa koti- ja ulkomailla. Mielenkiintoista kerrottavaa riittää, esimerkiksi Afganistanista.

Erään kerran häntä pyydettiin osallistumaan naistenpäivän tapahtumaan Mazar-e Sharifissa. Suureen juhlasaliin saapuessaan naiset riisuivat vartalon ja kasvot peittävän burkhat. Liene tajusi olevansa tilaisuuden ainoa mies satojen naisten keskellä.

Tapahtuma sisälsi laulua, runoja ja puheita. Lopuksi esitettiin komediallinen näytelmä. Salissa raikui nauru.

Ja siinä samassa Liene sen tajusi. Vasta nyt hän kuuli afgaaninaisen nauravan, vaikka oli palvellut Afganistanissa melko kauan.

Liene alkoi itkeä.

Sitten tilaisuus loppui, naiset verhoutuivat kaapuihin ja poistuivat paikalta.

Lieneen kertomus sai minut mietiskelemään suomalaista keskustelukulttuuria. Keskustellaan sitten tasa-arvosta, rasismista, sukupuoli-identiteeteistä, ilmastonmuutoksesta tai mistä muusta tahansa tärkeästä aiheesta, niin tärkeintä tuntuu olevan vastapuolen tukahduttaminen. Vedetään jätesäkki niin syvälle toisen päähän kuin pystytään, ja kiristetään teipillä.

Meidän keskustelustamme puuttuu nauru. Sellainen nauru, jossa saa olla mukana satiiria, ironiaa, mutta myös ripaus lempeyttä.

Vielä kun tietäisi, mille asioille saa nykyisin nauraa.

No, aloitan vaikka nauramalla hornan kekäleet sammuksiin.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut