Seppo Konosen kolumni: Savolaisista Kalevan kansaksi

Seppo Kononen

Seppo Kononen

Elinkeinoelämän valtuuskunta Evassa valmisteltu esitys kymmenestä osavaltiosta koostuvasta ”Suomen Yhdysvalloista” on ollut iloinen yllätys meille maakuntien itsehallinnosta haaveilleille – eikä vähiten siksi, että se on tullut nimenomaan yritysmaailman puolelta, jossa suunta on yleensä ollut enemmänkin toiseen suuntaan, keskittämiseen.

On helppo povata, ettei esitys tule missään vaiheessa kuitenkaan etenemään valtion keskushallinnossa. 1990-luvun lopulla tapahtuneen lääniuudistuksen jälkeen keskushallinto on päinvastoin koko ajan kiristänyt otettaan maakunnista.

Mutta mikään ei estä meitä ”pekuloimasta” Evan esityksellä, jossa meistä savolaisista ollaan tekemässä Kalevan kansaa yhdessä pohjoiskarjalaisten kanssa.

Itäinen Kalevan osavaltio, joka koostuisi Pohjois- ja Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta, olisi pinta-alaltaan kolmanneksi suurin Lapin ja Pohjois-Pohjanmaasta, Koillismaasta ja Kainuusta muodostuvan Pohjolan jälkeen.

Asukasluvultaankin se olisi neljäs reilulla puolella miljoonalla asukkaallaan. 1,7 miljoonalla asukkaallaan Uusimaa olisi edelleen ylivoimainen, Hämeessä sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan muodostamassa Aurassa on tällä erää molemmissa noin 700 000 eläjää.

Jos Kalevan osavaltiossa olisi lääniä ja väkeä keskimääräistä enemmän, niin yhdessä ja aika lailla ratkaisevassa asiassa se olisi kymmenikön joukossa kuitenkin hännän huippu: vuotuinen bruttokansantuote asukasta kohti laskettuna olisi kaikkein alhaisin.

Kaleva saattaa nimenä kalskahtaa oudolta savolaisen korvaan.

Tämänhetkinen lukema, reilut 34 000 euroa vuodessa, on jopa 20 000 euroa vähemmän kuin rikkaimmalla alueella, Uudellamaalla. Asuinpaikalla on merkitystä, vaikka ei saisi olla perustuslain mukaan.

Kaleva saattaa nimenä kalskahtaa oudolta savolaisen korvaan, sillä yleensä se liitetään Karjalaan ja vieläpä sen itäisimpiin osiin, jotka nyt ovat naapurin puolella.

Tässä asiassa kannattaa palata juurille. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa taiteissa vallinnut karelianismin aalto hukutti alleen sen tiedon, että nimenomaan täältä Savosta kirjattiin muistiin ne ikivanhat kansanrunot, joille Elias Lönnrot 1800-luvun alkupuolella rakensi Kalevalansa. Merkittävin tallentaja oli Juvan rovastin poika ja myöhempi Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisten löytäjä Kaarle Akseli Gottlund, joka koko pitkän ikänsä oli riidoissa Lönnrotin kanssa ja piti itseään kansalliseepoksen keksijänä.

Toki Lönnrot sai matkoiltaan Vienasta ja Raja-Karjalasta runsaasti aineistoa, mutta jotkut tutkijat, kuten edesmennyt akateemikko Matti Kuusi, ovat olleet sitä mieltä, että karjalaiset runonlaulajat saivat laulunsa savolaisilta siirtolaisilta, jotka asuttivat ortodokseista tyhjenneen Karjalan ja Inkerinmaan vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen.

Muistissa lienee, että Kaleva oli Väinämöisen isä eikä vain Urho Kekkosen toinen etunimi.

Kirjoittaja on Savon Sanomain aiempi artikkelitoimittaja.

Kommentoi