Kari Haaviston kolumni: Onko aines takavuosia huonompaa?

Kari Haavisto

Kari Haavisto

Keskustelin taannoin opettajaystäväni kanssa, enkä voinut olla hämmästelemättä nykymenoa kouluissa.

Eittämättä olen pudonnut kärryiltä, mutta ellei ystäväni aivan hurjasti liioitellut, meno koulumaailmassa on nykyään jumalatonta ja sekavaa. Jopa Kuopion kaltaisessa kaupungissa alkaa muodostua asuma-alueita, joiden kouluihin omia lapsia ei haluta.

Opettajat ovat hätää kärsimässä – niin lasten kuin heidän vanhempiensa takia. Koulumaailman ikiaikainen kurimus – kiusaaminen – on levittänyt lonkeronsa lapsista jo aikaa sitten myös opettajien ympärille.

Ennen lapset kiusasivat toisiaan. Tarjonnan kirjo on levinnyt, ja nykyisin lasten vanhemmat kiusaavat opettajia. Omille lapsille on saatava kaikki heti ja parhaat arvosanat heidän todellisesta tasostaan riippumatta. Ellei opettaja ”osaa” miellyttää vanhempia, edessä voi olla todellinen piinapenkki.

Ennen opettajien arvostus oli oikeassa mitassa. Ei olisi tullut kuulonkaan, että minun vanhempani olisivat tohtineet arvostella opettajiani mistään syystä. Nyt tämän tärkeän ammattikunnan arvostus on vanhempien silmissä pudonnut maallisemmalle tasolle. Ikävä kyllä.

Vapaan kasvatuksen termille naureskeltiin 1970- ja 1980-luvuilla. Kasvatus on ilmeisesti vapautettu tai ulkoistettu kokonaan, sillä koulumaailman lapset muodostavat ystäväni mukaan hyvin sirpaleisen kokonaisuuden, jonka kulisseja opettajat parhaansa mukaan yrittävät pitää pystyssä.

Meno koulumaailmassa on nykyään jumalatonta ja sekavaa.

Lapsia tulee kouluun aiempaa heterogeenisemmistä taustoista. Niin sosiaalisesti kuin kulttuurisestikin. Alaluokilla on lapsia, jotka ovat joutuneet selviytymään arkielämästä suuressa määrin itse ja ehkä huolehtimaan vielä nuoremmista sisaruksistaan.

Kun ennen koululuokissa oli 32 oppilasta, nyt puolet määrästä taitaisi olla sopiva siihen, että kaikille pystyttäisiin tarjoamaan riittävästi opetusta ja tukea. Lasten laaja kirjo ja byrokratia lisäävät opettajien työtaakkaa.

Vaikka iso osa nykynuorista on toki minun ikäpolveani fiksumpaa, kokonaisuutena aines on selkeästi heikompaa. Sama koskee vanhempia, jossa ääripäät ovat lentäneet kauaksi toisistaan.

On hyvä pysähtyä miettimään syitä.

Ennen varoiteltiin, että television seksi ja väkivalta vievät nuoret turmioon.

Edellisestä olen eri mieltä, mutta vuosikymmenten kokemuksella uskallan sanoa, että jälkimmäisessä on paljonkin perää.

Tietyissä ryhmissä pelkästään pienet pojat eivät ystäväni mukaan tappele keskenään, vaan taistossa ovat mukana kokonaiset suvut.

Ennen taisi sittenkin olla paremmin.

Kirjoittaja on urheilutoimituksen esimies.

Kommentoi