Itselleni yksi vuoden mielenkiintoisimmista töistä liittyi siihen, kuinka Teams-palaverit ja virtuaalisuus ovat muuttaneet elämäämme (SS 27.12.). Juttu avasi visioita, kuinka digitaalisuus venyttää työelämäämme tulevaisuudessa. Siellä istutaan avatareina virtuaalisten kokouspöytien ääressä tai valitaan etäpalaveriin "ylle" vaatteita virtuaalisesta vaatekaapista.
Hallitusammattilainen Mika Sutinen vertasi tämän hetken etätyöskentelyä elokuvien alkuun. 1800-luvun lopulla teatteri vain siirrettiin filmille, ja tekijöillä meni 20 vuotta ymmärtää, että välineellä voi tehdä asiat toisinkin. Samanlaista jättiharppausta odotetaan myös etätyöskentelyyn.
Työelämän lisäksi virtuaalisuutta hyödynnettäneen muuallakin. Mietin sitä joulukuisena arkiaamuna, kun lähtökiireessä kuusivuotiaan talvikengät murenivat lattialle. Uusia kenkiä ei ollut. Puin protestoivalle lapselle liian isot kumpparit, vein vastalauseista huolimatta eskariin ja lähdin ostamaan uusia Kuomia. Työpäivä onneksi jousti.
Hoidetaankohan tämä homma tulevaisuudessa niin, että vaatehädän sattuessa päiväkodista otetaan yhteyttä äidin töihin ja avatar-äiti (virtuaalinen kaksoisolento) tulee lohduttamaan lasta digialustalle? Samalla hän valitsee perheen virtuaalisesta vaatekaapista lapsen mittojen mukaiset talvikengät ja maksua vastaan printtaa ne päiväkodin 3D-tulostimella käyttöön. Sama tehdään kotiin unohtuneelle unipupulle.
Mietin sitäkin, että vaikka käytännöt muuttuvat, muuttuvatko ihmiset. Sosiaalisen median tykkäysmeno on jo nyt julmaa, mikäli määrittää elämäänsä sen perusteella, tykkäävätkö muut postauksista tai kuvista. Mitä se on jatkossa? Onko kaikilla varaa samoihin virtuaalivaatteisiin vai jakautuvatko digiasut taviksiin ja eliittiin? Tai tuleeko kaikille tasa-arvoiset työpuvut? Häivyttääkö se persoonaamme? Entä välittääkö työntekijän virtuaaliminän saamien tykkäysten määrä pomoille jotain viestiä hänestä ihmisenä? Näkyvätkö työtekijöiden digihyvinvointisovelluksien käyrät kaikille aamupalavereissa, jolloin päätellään, kuka on virkein hoitamaan mitäkin? Kertooko digianalytiikka todellisuudesta?
Entä jos virtuaalipalaveriin hakkeroituu trollihäirikkö pilaamaan ilmapiiriä ja vääristämään ideoita. Tai jos virus iskee digialustan kokoukseen ja (kilteimmillään vain) kaikkien virtuaalivaatteet häviävät? Virtuaalinakkeina sitten mietitään, minne yrityssalaisuudet vuotavat.
Virtuaalinakkeina sitten mietitään, minne yrityssalaisuudet vuotavat.
Käytännöissä ja teknologioissa riittää kehitettävää. Tieto- ja yksityisyydensuojien kanssa pitää olla tarkkoina. Mutta mielenkiintoista on nähdä, mitkä scifistiset visiot ovat jatkossa arkea.
Siihen asti täytyy liveäidin vain jemmata tarpeeksi vara-Kuomia livekaappiin.
Hyvää uutta vuotta ja terveyttä kaikille!
Kirjoittaja on Savon Sanomien teematuottaja.