Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Heikki Toivasen kolumni Mamma Mia! Kun eurooppalainen rauhanprojekti aiheutti kiljahduksia

Jouluaattona lahjojen avauksen yhteydessä tuli eteen oiva mahdollisuus pienelle yhteiskunnalliselle luennolle.

Lapsen saamissa korvakoruissa oli tuttu kielon kuva vuosikymmenten takaa. Korut oli taottu vanhoista 10 pennin kolikoista. Hopeanvärinen kuparinikkeli oli saanut uuden tarkoituksen, mutta palasimme hetkeksi kolikon edelliseen elämään kaupanvälineenä.

2000-luvulla syntyneillä ei ymmärrettävästi ole minkäänlaista markkasuhdetta, mutta rahanarvosta saatiin hyvä konkreettinen keskustelu, kun mukaan otettiin ostovoima suhteessa makeisiin. Kun pennin ja kymmenen pennin irtokarkeista siirryttiin monimutkaisempiin asioihin, kuten inflaatioon, ja huomasin yleisöni kaikonneen.

Euros! Mamma Mia! O dios Mio! tai herranjestas kuten joku saattoi Suomessa sanoa.

Tasan 20 vuotta sitten uudenvuodenpäivänä sain voimakkaimman reaktion kaivaessani seteleitä esiin ravintolassa. Espanjassa, italialaisen pizzerian tarjoilija repesi täydellisesti nähdessään pöydällä kaksi 20 euron seteliä.

Vain tunteja aiemmin niistä tuli oli tullut käypää käteistä. Jo hieman vanhempi tarjoilijarouva jatkoi iloista sadatteluaan, haki laskimen ja istui pöytäämme latomaan vaihtorahat pesetoissa.

Kotimaassa monet oppivat kuuden kertotaulun.

Pankkiautomaatille euroja nostamaan vauhditti varmasti uteliaisuus ja innostus historiallisesta uudistuksesta. Ja pitihän niitä päästä kokeilemaan.

Kahdessatoista Euroopan maassa jaettiin varmasti samanaikaisesti miljoonia samanlaisia kokemuksia, jotka jäivät voimakkaasti ihmisten muistoihin.

Lauantain lehdessä palasimme kuopiolaistunnelmiin, kun markkoja vaihdettiin euroihin Suomen Pankin jo nyt suljetussa konttorissa. Kuten haastateltavat kuvasivat, siirtyminen euroon toi tunteen siitä, että suomalaiset olivat yhä enemmän, ja aidosti eurooppalaisia.

Yhteisvaluutta oli hintojen pyöristelystä huolimatta (liian usein ylöspäin) kuluttajalle enimmäkseen harmiton ja kiva juttu. Maksaminen ja hintojen vertailu helpottui ulkomaan reissuilla. Kotimaassa monet oppivat kuuden kertotaulun paremmin kuin koskaan koulussa. Harjoittelu jatkui joillain monta vuotta.

Euroopan unionilla ja eurolla on ollut sen jälkeen monta heikkoa hetkeä, jopa kriisiä. Eurokriisin kohdallakin osuvampi kuvaus taitaa olla pankkikriisi, koska pankkeja silloin eniten pelastettiin.

Yhdentyvä Eurooppa oli kuitenkin ennen kaikkea rauhanprojekti, kuten Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer on kuvannut.

Yhtenäisyyden sijaan Euroopan valtiot ovat luisumassa yhä enemmän kapeakatseisen kansallisen ajattelun tielle, mikä tekee unionista kokoaan heikomman toimijan esimerkiksi Venäjän nykyisen pullistelun edessä.