Se oli viime syksyä, kun salikaverini Kari puhisi penkkipunnerrussarjan lomasta:
– Tuli hankittua Tesla.
Aloin innosta puhkuen odottaa, milloin tuo mystinen sähköautomaailman innovaattori ilmestyisi Lapinlahden Monarin pihaan.
Vihdoin päivä koitti. Kari esitteli auliisti autoaan, ja veti heti kättelyssä hallintapaneelista esiin todellisen ässän.
Pierutyyny-sovelluksen.
Kyllä. Näyttöä täppäämällä auton sisätiloissa kaikui kimeä tuhnaus, mutta pienellä säädöllä korvakäytäviin sai maistiaisen myös bassolla kuorrutetusta töräyksestä.
Onneksi digitaalinen hanurin henki ei sisältänyt hajutoimintoa.
Neljävuotias jälkikasvuni kieriskeli naurusta takapenkillä. Enkä minäkään pyyhkinyt surun kyyneleitä silmäkulmistani.
Onneksi digitaalinen hanurin henki ei sisältänyt hajutoimintoa.
Jos jotkut, niin jenkkiläiset osaavat kertoa tarinoita. Otetaanpa mikä tahansa suuryritys Altantin tuolta puolen, niin tuotteen ympärille jättimäisen hypen luova narratiivi on aina kunnossa. Teslan pierutyyny on tästä oiva esimerkki. Toki se on kuriositeetti yrityksen isossa tarinassa olla ympäristöystävällisemmän autoilun keulakuva. Siltikin sadattuhannet pieruvideot ja miljoonat artikkelit netissä ovat omiaan vahvistamaan huumorin keinoin tätä yhden brändin kertomusta.
Vaan mikä on yleisesti sähköautoilun suuri tarina? Siitä kun saisikin selkoa.
Tarkoitan sitä, että kun penkaisin ajatuksen vahviketta Googlesta, niin otsikot jakautuivat suunnilleen näin: Sähköautot ovat moraaliposeerausta ja viherpesua, eikä niillä pelasteta maailmaa. Sähköajoneuvot: fiksu valinta ympäristön puolesta. Sähköautot yleistyvät vauhdilla, mutta litiumakkuja varjostaa lapsityövoima ja ympäristötuhot.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Rimpautimpa Karille, joka teki lumitöitä.
– Ensinnäkin sähköautolla ajavat joutuvat selittelemään hankintaansa, ainakin vielä, huokasi Kari.
– Toisekseen uskon, että sähköautot ovat autoilun tulevaisuutta.
Varmasti monikin miettii omakohtaisen autoilunsa tulevaisuutta, kun tuijottaa kallistuvia hintoja bensapumpulla. Tämän meinasin Karille todeta, mutta hän ehti ensin.
– Kuule, autoon on tullut uusi päivitys.
– Pierutyynyynkin, innostuin minä.
– Kyllä. Samalla kun turahtaa, niin myös ajokin valot välähtää, Kari runoili.
Ja silloin ymmärsin, että ihmiskunnalla on edessään ihanan narratiivinen tulevaisuus.