Pääkirjoitus 15.1.2022: Hiihtourheilun kapealla kärjellä taipumus sokaista

Suomalaista hiihtourheiluun on alkanut levitä useissa lajeissa sama vaiva. Huipulla kisaavan terävimmän kärjen takana on ammottava tyhjiö. Kun yksittäinen kansainvälisen tason urheilija lopettaa, lajin menestys romahtaa. Merkillepantavaa myös on, että edes nousevia kykyjä ei ole välttämättä näköpiirissä.

Ilmiö on vaivannut vuosikausia mäkihyppyä. Kun pitkiä mäkiperinteitä kunniakkaasti jatkanut Janne Ahonen päätti uransa, liioiteltua ei ole sanoa, että suomalaiset siirtyivät kisailemaan sijoista ynnämuut. Tämän havainnollisti Keski-Euroopan mäkiviikko.

Jatkossa on vaarana, että Suomi ei saa entiseen tapaan maailmancupin kisoja järjestettäväkseen Salpausselälle ja Rukalle. Puijo tipahti kisakalenterista jo muutama vuosi sitten.

Tilanteeseen on ihmettelyn sijaan todenteolla vasta heräilty. Syy on menestymättömyyden seurauksena tulevat mahdolliset suuret taloudelliset menetykset. Mäkihyppy tuo televisiointioikeuksien myötä huomattavan osan maailmancupien tuotoista. Kisojen taloudellinen yhtälö ei ole toimiva maastohiihdolla ja yhdistetyllä ilman mäkihyppyä.

Asiaan kiinnitti huomiota Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen (Savon Sanomat 29.12.2021 ja Urheiluruutu 9.1.2022). Hän peräänkuulutti lajiin sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimintastrategiaa. Pikemminkin pitäisi kysyä, miksi asiaan on havahduttu vasta nyt, kun mäkihypyn maailmancupeista ovat alkaneet kiinnostua Kiinan ja Venäjän kaltaiset valtiot?

Ikävä kyllä sama vaiva on nähtävissä myös joissakin muissa talviurheilulajeissa. Kun Kalle Palander ja Tanja Poutiainen lopettivat, alppinistimme ovat saaneet tyytyä vaatimattomimpiin sijoituksiin.

Suomalaiset ampumahiihtäjät ovat kaukana kärjestä, kun Kaisa Mäkäräinen siirtyi kansainväliseltä huipulta kovatasoiseksi kuntoilijaksi. Miesten maastohiihdossa Iivo Niskanen on Lahden dopingskandaalin jälkeen pitkästä aikaa suuri yksinäinen. Naisten hiihdossa ei ole yksittäistä tähtiurheilijaa, mutta taso kärjen takana on miehiä leveämpi.

Toivottavasti nuoremmista ikäluokista löytyy seuraajia. Se edellyttää lahjakkuuksien ohella määrätietoista työtä laajalla rintamalla. Muutoin perinteisiä talvilajeja uhkaa mäkihypyn kohtalo, joka ilman laajoja korjaavia toimenpiteitä johtaa huipputasolla lajien sukupuuttoon. Yhteiskunnan murros ja joukkuelajien suosio kelpaavat vain tekosyiksi. Verokkimaana ei tarvitse käyttää Norjaa. Mäkihyppy on pysynyt suuressa suosiossa Saksassa, Puolassa ja Itävallassa, mutta ei Suomessa.

Kommentoi