Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 19.1.2022 Vasta lain velvoite näyttää tehoavan ja aina ei sekään

Uutissuomalaisen kysely suurille kaupungeille paljasti, että oppilashuolto on monin paikoin retuperällä. Kun mittariksi otetaan oppilasmäärä yhtä kuraattoria kohti, koko maan kurjin tilanne on Kuopiossa ja vieläpä ylivoimaisesti. Kasvatusjohtaja Juha Parkkisenniemi tosin huomauttaa Kuopion palkkaavan tänä vuonna 12 uutta koulukuraattoria, joista yhdeksän tulee perusopetukseen. Luvut kaunistuvat. Parkkisenniemi kertoo, että neljän kuraattorin palkkaus oli mitoitussuosituksen vuoksi esillä jo vuoden 2019 talousarviokäsittelyn yhteydessä (Savon Sanomat 18.1.).

Kuopion sinänsä oikean korjausliikkeen ajoitus antaakin aiheen vakavaan pohdintaan. Onko todella niin, että vasta laki sai Kuopion toimiin, joiden tarpeellisuus on yleisesti tunnustettu kauan aikaa sitten? Vuoden alusta lähtien yhden koulukuraattorin vastuulla on saanut olla korkeintaan 670 oppilasta. Sekin on vielä iso luku keskellä koronaepidemiaa, joka on kärjistänyt lasten ja nuorten pahoinvointia.

Uusi oppilashuoltolaki säätää myös psykologien työkuormaa. Yhden psykologin vastuulla saa olla ensi vuoden elokuusta lähtien korkeintaan 780. Kuopiossa luku on nyt 980.

Psykologien palkkaamisessa ei ole kyse niinkään haluttomuudesta palkata heitä, vaan siitä, että psykologeja ei kerta kaikkiaan ole työmarkkinoilla vapaana. Siten voidaan väittää, että mitoitus ei ratkaise ongelmaa.

Psykologipulaa muistuttavaan ilmiöön on törmätty myös ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa, missä lain velvoite nousi vuoden alussa vähintään 0,6 työntekijään asiakasta kohti. Jo nyt moni petipaikka on tyhjä siksi, että lain velvoitetta ei ole mahdollista täyttää hoitajapulan vuoksi. On hyvä kysymys, miten käy reilun vuoden kuluttua keväällä, jolloin mitoitus kiristyy 0,7 hoitajaan per asiakas. Tyhjien petien määrä saattaa kasvaa.

Äärimmäisen tiukka kuntatalous on määrittänyt viime vuodet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, niin myös oppilashuollossa, vanhuspalveluissa kuin myös lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa. Kaikesta on säästetty. Työolojen, siis työn määrän ja sisällön kuormittavuus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että alan pitovoima on vähentynyt ja vetovoima heikentynyt. Työntekijäpula on siten ainakin osittain kuntien itsensä aiheuttamaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon aliresursointi on hyvinvointialueiden haasteista suurin. Aluevaltuutettujen on vastattava kysymykseen, miten selvitä kasvavista tarpeista valmiiksi tingityllä summalla. Vastaukseksi ei kelpaa ei mitenkään.

Voidaan väittää, että mitoitus ei ratkaise ongelmaa.