Kirsi Pehkosen kolumni Montako kertaa sinä olisit kuollut?

Kahvipöydän ääressä muuan äiti kertoi kummastelleensa lastensa keskustelua aiheesta Monestiko olet jo kuollut? Asiaan ei onneksi liittynyt suurta vaaraa, vaan se käytiin sohvalla puhelimen ääressä. Syykin selvisi: taistelupelissä oma hahmo sai kuolla monta kertaa. Kun käytössä oli monta elämää, yksi kuolema sinne tänne ei pahasti haitannut.

Tästä kahvikeskustelumme kiertyi pohtimaan, monestiko kukin olisi tosielämässä jo kuollut, ellei nykyaikaista lääketiedettä olisi olemassa.

Toteutumatta jääneitä kuolinsyitä löytyi heti listaksi asti.

Jos rajun kolarin jälkeen ei olisi nopeasti saanut osaavaa ensihoitoa, olisi ollut mennyttä. Yhden oli paha keuhkokuume vienyt jo lapsena teho-osastolle, onneksi. Yhden sydän oli meinannut lopettaa hommat, toinen kertoi puolison aivoja tukkineen veritulpan liuotushoidosta. Eräältä syöpä oli vienyt rinnat, muttei elämää.

Yksi olisi kuollut ensimmäiseen synnytykseen, samoin vauva, ellei sektiota ja muita voimakkaita toimia olisi tehty. Joukon nuorin totesi, ettei hän olisi edes syntynyt, ellei lääketieteellistä apua olisi ollut tarjolla. Ja niin edelleen.

Ei ole kuin muutama sukupolvi siitä, kun henki erkaantui helposti ruumiista monen nykyään melko harmittoman vaivan vuoksi.

Eräältä syöpä oli vienyt rinnat, muttei elämää.

Lapsikuolleisuus oli arkea, jokainen yli kaksivuotiaaksi selvinnyt perheelle voitto. Tavallinen vatsatauti, flunssa tai rokko saattoi koitua kohtaloksi. Virtsateiden, umpilisäkkeen, haavan tai minkä tahansa tulehdus kehkeytyi kenties kuolemaksi. Moni henkiin jääneistä kärsi loppuelämänsä tuskallisia kipuja.

Monet kuolemaan tai vakavaan vaurioon johtaneet sairaudet on voitettu terveyden- ja sairaanhoidolla, kuten rokotuksilla. Asiallista hoitoa ja toimivia lääkkeitä pidetään usein itsestään selvinä. Olemme onnekkaita, että voimme kuvitella niin.

Kun pysähtyy miettimään kaikkia elämänsä hetkiä, jolloin viikate olisi liipannut läheltä, jos olisi ollut vain oman onnensa varassa, huomaa elävänsä moninkertaisesti jatkoajalla.

Lukuisten ihmisten sinnikkään tutkimustyön ja yhteisesti järjestetyn terveydenhoidon ansiosta olen hengissä. Tilaisuuksia käydä toisin olisi ollut. Koko ihmiskunnan historiaa ajatellen se on etuoikeutettua.

Täältä kuollaan vain kerran, mutta sitä ennen olen jäänyt eloon monta kertaa.

Niin kulunut kuin sanonta onkin, se on mittaamattoman arvokas lahja, joka päivä.

Kirjoittaja on vehmersalmelainen kirjailija ja opettaja.