Vesa Kärkkäisen kolumni Myötätuuleen osaamatonkin luistelee

Se taisi olla toissa talven maaliskuuta, kun ystäväni kanssa lähdimme luistelemaan Hiltulanlahden pohjukasta Koivumäen kartanolle päin. Jää oli sileä. Retkiluistelun riemua kivaan myötätuuleen häiritsivät vain ajolumen pienet kinokset.

Pyrähdys jäällä juohtui mieleen, kun ystäväni muistutti silloisesta puheenaiheestamme. Pohdimme asuntosijoittamista velkavivulla. Kumpikaan meistä ei ollut ilmiöstä innostunut, mutta kumpikin tiesimme monta, jotka olivat ihastuneet äkkirikastumisen mahdollisuuteen.

Olisiko se ollut kateutta? Että kun meistä ei ole ottamaan riskiä, mutta joistakin toisista on? Ehkä. Samalla se saattoi olla omahyväisyyttä siitä, että ahneuden rietas ei ole asettunut asumaan omiin nurkkiin.

Asuntosijoittaminen muuttui hurjaksi, kun yhä useammat asunto-osakeyhtiöt alkoivat tulouttaa yhtiölainan lyhennykset kirjanpidossaan, yhtiöjärjestyksensä mukaisesti. Sijoittajat saattoivat siten vähentää yhtiölainan lyhennykset vuokratulojensa verotuksessa.

Harva mietti, mitä sitten, jos tuloja ei olekaan ja yhtiölainoja pitää silti lyhentää?

Monessa kasvavassa kaupungissa asuntosijoittajat ovat pitäneet pitkään asuntorakentamista vauhdissa, myös Kuopiossa. Nyt markkinat ovat alkaneet kyllästyä. Vuokra-asujien iloksi tarjontaa on paljon.

Asetelmassa piilee myrkkypilleri.

Osa velkavivuttajista on jo vähän hädissään. Tai heidän olisi ainakin syytä olla, jos sijoitusasuntolainaa on vielä ja kallis luukku kaikuu tyhjyyttään velkaisessa asunto-osakeyhtiössä, jota suurelta osin omistavat kohtalotoverit.

Asetelmassa piilee myrkkypilleri. Nimittäin siinä, että jos joku asunto-osakeyhtiön osakas ei kykene maksamaan yhtiölainaosuuttaan, ikävimmässä tapauksessa muut osakkaat maksavat sen.

Joku vivuttaja voi toivoa pelastajaa inflaatiosta. Sehän syö lainat, jos korot eivät nouse, mutta palkat nousevat. Valitettavasti niin tuskin käy.

Inflaatio voi toki iskeä, mutta luultavasti ei talouden kasvun, kohoavien palkkojen ja matalien korkojen vallitessa. Ennemminkin vaarana on, että korkean inflaation kylkeen iskee stagnaatio eli talouden pysähtyneisyys tai hitaan kasvun vaihe.

Vitsausten yhdistelmää kutsutaan nokkelasti stagflaatioksi. Sitä peikkoa ei vielä näy, mutta se voi piillä nurkan takana.

Paluumatka Koirakaarteesta kotia kohti oli yhtä tuskaa, vaikka hoipertelussa apuna olivat pitkät hiihtosauvat.

Kehnoutensa luistelijana huomaa näköjään helposti, kun tuulee kovasti vastaan. Enpä olisi kokeilematta sitäkään älynnyt.