Pääkirjoitus 26.1.2022 Finnpulpin viimeinenkin oljenkorsi petti

Korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi tiistaina Finnpulp Oy:n hakemuksen. Yritys halusi, että KHO olisi purkanut ympäristöluvan hylkäämispäätöksen joulukuulta 2019. Etukäteen tiedettiin, että kyseessä oli Finnpulpin viimeinen oljenkorsi. Yhtiö katsoi, että KHO:n suullinen katselmus Kuopiossa elokuun lopussa 2019 muuttui suulliseksi käsittelyksi, minkä perusteella yhtiötä olisi pitänyt kuulla vielä erikseen.

Itä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Finnpulpin havusellutehdashankkeelle Kuopion Sorsasaloon ympäristöluvan maaliskuun lopussa 2017. Puolentoista vuoden kuluttua siitä Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi avin päätöksestä tehdyt valitukset, joskin se muutti lupapäätökseen sisältyviä määräyksiä.

Enää KHO:n päätös ei jätä jossitteluille sijaa. Se kumoaa yhtiön perusteluja hallintolainkäyttölain valmisteluaineiston yksityiskohtaisilla perusteluilla, joiden mukaan katselmus olisi sellaisenaan suullisen käsittelyn erityinen muoto, jossa voitaisiin noudattaa suullisen käsittelyn menettelykeinoja. KHO myös puolustaa laajasti perustellen varovaisuusperiaatteen tulkintaa, jota Finnpulp kyseenalaisti.

Yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut hankkeen valmisteluprosessi on ollut pitkä ja nyt sille on tullut piste. Ympäristölupahakemuksen mukaista biotuotetehdasta ei Kallaveden rannalle tule. Finnpulp ennätti olla vuosien ajan äärimmäisen kiistanalainen hanke. Puolustajat katsoivat, että yritys olisi tuonut paljon kaivattuja teollisia työpaikkoja ja lisäksi sen työllistävä vaikutus olisi ulottunut välillisesti hyvin laajalle itäiseen Suomeen. Se olisi myös lisännyt kilpailua suomalaisesta puuraaka-aineesta. Vastustajat puolestaan moittivat hanketta monin tavoin. Tehtaan ympäristövaikutusten lisäksi moni vierasti yrityksen omistajaksi tullutta kiinalaista pehmopaperiyhtiö Hengan Internationalia.

KHO:n ratkaisu osoittaa, että nykyinen ympäristölupajärjestelmä on varsin joustamaton. EU:n vesipuitedirektiivi ja sen edellyttämä varovaisuusperiaate jäykistävät jo sinänsä lupaprosessia. Finnpulpin tapauksessa lopusta pitivät huolen tieteelliset epävarmuudet, kun tietenkään ei mitenkään voitu luotettavasti etukäteen osoittaa Kallaveden ekologisen tilan säilyvän tehtaan koko 50 vuoden toiminnan ajan.

Puunjalostuksessa Pohjois-Savon on paras tukeutua yhä Stora-Ensoon Varkaudessa, Savon Selluun Kuopiossa ja sahoihin. Uusia työpaikkoja lienee sen sijaan viisainta katsella muilta toimialoilta. Vetämässä onkin hyviä hankkeita, joista mielenkiintoisin lienee Finnvectorilla Kuopiossa.

Nykyinen ympäristölupajärjestelmä on varsin joustamaton.