Tomi T. Turusen kolumni | Kuluttaja, keski-ikäinen ja mies

Pitäisi kuulemma pelastaa maapallomme.

Monet julkiset suut vaativat, että on aika lopettaa muun muassa kuluttaminen, hiilidioksidipäästöt ja lisääntyminen.

Onneksi edes viimeinen kohta on yli 50-vuotiaalle helppo. Kaksi ensin mainittua sen sijaan nikottaa.

Länsimainen yhteiskunta on rakennettu sellaisen mallin varaan, jossa ihmisille tarjotaan hyödykkeitä eli palveluita, tavaroita tai tuotteita. Useimmiten hankinnat tehdään maksuvälineeksi sovittua rahaa vastaan.

Myös rahanarvo on sovittu, mutta tässä kolumnissa ei ole tarkoitus mennä niin syvälle perusasioihin. Jos rahaa on tarpeeksi, se riittää. Jostakin syystä rahanarvo on kuitenkin yhteiskuntien kesken sovittu poikkeuksetta niin, että rahat eivät riitä edes kaikkein tärkeimpien palveluiden kattamiseen.

Maailman valtioilla onkin poikkeuksetta velkaa enemmän kuin minulla. Hyvä minulle. Tulevien sukupolvien kannalta en ole niinkään varma.

Hiilidioksidipäästöistänikään en pääse. Ajattelin jatkossakin asua maaseudulla ja käydä kaupungissa töissä ja harrastaa. Ruokakaupassakin käyn säännöllisesti, koska tykkään syödä myös muuten kuin elääkseni. Perheessämme on tällä hetkellä kolme autoa: ovat sentään pieniä, mutta kulkevat kaikki bensalla. Niillä ajetaan vuodessa lähes 100 000 kilometriä. Elämämme on sellaista. Täyssähköisiksi ainakaan kaikki kolme tuskin vaihtuvat vielä vuosiin.

Monet merkityksellisetkin tavat ja asenteet olen imenyt edellistä sukupolvilta, jotka raivasivat itselleen alan elämiseen, kun eivät muutakaan osanneet.

”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”, kannatan. ”Ei ole hullu, joka pyytää, vaan joka maksaa”, kannatan. ”Kaikille samanhintaista, köyhälle kallista”, kannatan.

Elämä on valintoja. Tissiä vai maidonvastiketta. Pampersia vai kestovaippaa. Lihaa vai vegeä. Lukio vai ammattiopintoja. Keskiolutta vai amfetamiinia. Rokotuksilla vai ilman.

Kun nyt satun olemaan elämääni melko tyytyväinen, keski-ikäinen ja mieskin vielä, ajattelin elellä tätä suhteellisen pienimuotoista kulutukseen perustuvaa elämääni jatkossakin. Osaa tottumuksistani olen reivannut ympäristö­ystävällisempään suuntaan ja teen sellaisia muutoksia varmasti jatkossakin, mutta elämäni kaikkia rakenteita en pistä uusiksi edes maailman pelastamiseksi. Haluan ajatella, että ihmisellä on vapaa tahto saada, mitä tilaa.

Jos haluan turpaan, menen nakkikioskille ja auon päätäni kaikille. Jos haluan välttää sakot ja vankilan, noudatan lakeja ja asetuksia. Ja lopulta ja mikä olisi kaikkein tärkeintä muistaa, jos haluan elää ilman somekettuilua, en kirjoita koskaan mitään, enkä ainakaan omalla nimelläni.

Kirjoittaja on vuorovastaava.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut