Nuorten toimituksen Venla Pelttarin kolumni: 14. helmikuuta, kenen päivä?

Kolumni

Yleensä juhlin aina kun voin, mutta ystävänpäivää en ole koskaan oikein juhlinut. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Jotenkin minua on vain ällöttänyt kaikki ystävänpäivän juhlakrääsä, vaaleanpunaiset kortit joissa julistetaan ystävyyden ylivertaisuutta ja hempeät suklaarasiat kirkkaan punaisine sydämineen.

Nuorempana jaottelin tuntemani ihmiset kolmeen osaan: tuttuihin, kavereihin ja ystäviin. Näistä tutut olivat niitä, joita pystyin moikkaamaan heidän tullessa kadulla minua vastaan. Kuitenkin useimmiten pidin vain pikaisen kuulumisten vaihdon ennen eri suuntiin lähtemistä, enkä nähnyt heitä vapaa-ajallani melkein koskaan.

Luokitukseni mukaan kaverit olivat niitä, joita näin useammin ja joiden kanssa vietin aikaa esimerkiksi koulussa. Tunsin heidät paremmin, ja silloin tällöin vietinkin aikaa heidän kanssaan kouluajan ulkopuolella.

Vasta kaikista läheisimmät ihmiset saivat kunnian tulla kutsutuksi ystävikseni. Ystävät olivat niitä kaikista tärkeimpiä: Heidän kanssaan olisi ollut kivaa viettää vaikka kaikki vapaa-aika, ja salaisuudet oli kerrottu toisille kumminkin päin. Nimenomaan ystäviltä kysyin neuvoa, jos kohtasin pulmia ja jaoin onnistumiseni ja murheeni, jolloin he lohduttivat minua. He olivat oikeita sydänystäviä.

Alun perin ystävänpäivä on lähtöisin jo antiikin Rooman ajoilta. Tuolloin juhlittiin erityisesti rakkautta ja annettiin esimerkiksi aviolupauksia. Vasta myöhemmin juhla kuitenkin laajeni käsittämään myös ystävyyden, mistä juhla nykyäänkin Suomessa tunnetaan. Silti minulle on jo pienestä pitäen tullut se tunne, että ystävänpäivänä juhlitaan vain pariskuntia. Liekö tämä katsomieni amerikkalaisten elokuvien ja tv-sarjojen syy; siellä ystävänpäivä korostuu eniten juuri rakastavaisten juhlana.

Ei saa unohtaa myöskään läheisintä kaveriaan: itseään.

Tuo pitkäaikainen käsitykseni on vaivannut minua. Miksi minun kuuluisi juhlia ystävänpäivää, enhän ole parisuhteessa? Nykyään kuitenkin tajuan ajatelleeni asiaa aivan väärin. Ystävänpäivä on omistettu rakkaudelle, mutta rakkauttakin löytyy monenlaista. Voit juhlia ystäviesi kanssa, mihin ystävänpäivän nimikin jo viittaa, mutta varmasti esimerkiksi lemmikkisi, perheenjäsenesi, työkaverisi tai vaikkapa naapurisi arvostaisivat, jos muistaisit heitä ystävänpäivänä.

Ja ei sen muistamisen tarvitse olla mitään isoa. Pelkkä ”hyvää ystävänpäivää” riittää. Ei tarvitse myöskään ajatella, että ystävä on aina joku jonka tunnet. Ystävä voi olla vaikka yksin istuva ihminen kahvilassa, joka vaikuttaa siltä että kaipaisi seuraa. Huomaavaiset teot lähimmäisiä kohtaan ovat parhaat ystävyyden ainekset!

Ystävänpäivänä tietenkään ei saa unohtaa myöskään läheisintä kaveriaan: itseään. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen nykyisessä tilanteessaan on ensiarvoisen tärkeää. Kuten RuPaul Charles viisaasti muistuttaa tv-ohjelmansa RuPaul’s Drag Racen jokaisen jakson lopussa: ”Jos et osaa rakastaa itseäsi, miten ihmeessä voit rakastaa ketään muutakaan?”

Tämä itsensä hyväksyminen ja anteeksianto liittyvät myös muihin ihmisiin: jos sinulla on ollut riitaa jonkun kanssa, on ystävänpäivä mainio aika pahoitella.

Se, että tuntee paljon ihmisiä, on rikkaus, koska vaikka tuttujen kanssa menettäisi yhteyden, on aina yhtä mukava kohdata heidän hymynsä heidän tullessa kadulla vastaan.

Kuitenkin myös pienen lähipiirin omaaminen on arvokasta. Sitä paitsi mitä pienempi lähipiiri, sitä helpommin voit huomioida heitä kaikkia ystävänpäivänä.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut