Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nuorten toimituksen Ella Lappeteläisen kolumni: | Maalaisjuntit vs. coolit kaupunkilaiset

Kaupunkilaiset ovat pelkästään kaupungilla roikkumassa ja maalaiset peltotöitä tekemässä. Tässä kärjistetty yleistys kaupunkilaisista ja maalaisista. Mikä onkaan totuus nykyihmisten välisistä eroista asuinpaikan perusteella?

Ensimmäisenä itselleni maalaisena (toisin sanoen Kuopion liitoskunnassa asuvana virallisena kaupunkilaisena) tulee kaupungissa asumisesta mieleen, kuinka siellä on harrastuksia, kulttuuria, shoppailumahdollisuuksia ja vaikka mitä huvituksia heti ovesta ulos astuttaessa.

Sanasta ”kaupunkilainen” mieleeni nousee kuva urallaan menestyvästä bisneshenkilöstä. Nuorista syntyy mielikuvia skeittailemassa, shoppailemassa ja torin laidalla hengailemassa Tiktokkia selaten. Kun tarkemmin miettii, aivan samoja piirteitä löytyy myös maalla asuvista nuorista.

Maalaisia pidetään kouluttautumattomina juntteina, maanviljelijöinä, jotka eivät ymmärrä muodin päälle mitään. Nämä alkavat olla jo aika vanhentuneita käsityksiä maalla asujista. Todellisuudessa täällä eletään aivan samanlaista nykyaikaista elämää, ehkä vain hiukan vapaammin – niin etäisyyksien kuin sääntöjenkin osilta.

Kaupungissa voi törmätä erilaisiin ja erimaalaisiin ihmisiin joka kulman takana. Pienillä kylillä näkyy samat vanhat naamat vuodesta toiseen, mikä lisää yhteisöllisyyttä. En sitten osaa sanoa, onko yhteisöllisyys vai erilaisuuden näkeminen kaduilla tärkeämpää ihmisten onnellisuuden ja ajatusmallien kannalta. Elinympäristö muokkaa siis myös ihmisten arvomaailmaa.

Suurin osa täällä maalla asuvista kavereistani ajattelee, ettei pienellä kylällä ole mitään, ja he haluaisivat täältä pois heti, kun vain mahdollista. Monia houkuttelee hulppea elämä kaupungissa – halutaan edetä uralla ja ajella upeilla autoilla amerikkalaisten tyyliin. Väitän, että some omalta osaltaan luo tällaista ruusuista kuvaa kaupunkielämästä.

Kaupungeissa pakkaudutaan asumaan pieniin asuntoihin, vieri viereen ja päällekkäin. Eikö se ole jopa ahdistavaa, kun naapurit ovat aivan seinän toisella puolella? Itse en ainakaan nyt tätä haluaisi, sillä omakotitalossa saan kiljua ja huutaa niin paljon kuin sielu sietää, ilman pelkoa naapureiden uteliaista korvista. Maalla arvostan rauhaa, luontoa ja sitä, että tiedän lähes jokaisen vastaantulijan.

Vaikka meistä suomalaisista jo jopa neljä miljoonaa asuu kaupunkialueilla, nämä alueet muodostavat vain viisi prosenttia koko Suomen pinta-alasta (Yle Areena, 20.1.). Tässä maassa riittää vannoutuneita maalaisia vielä pitkään.

Itse olen ylpeydellä maalaisjuntti, enkä haluaisi mistään hinnasta haluaisi Helsinkiin asumaan. Paitsi tietysti, jos joku vaikuttava työpaikka ja ura sieltä kaupungista urkenisi. Se voisi saada pään kääntymään...

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen. Mediakasvatuksen teemaviikkoa vietetään 31.1.–4.2.