Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Urheilijat ovat rikkaiden mannekiineja

Pekingin talviolympialaiset on polkaistu käyntiin. Järjestäjämaat haluavat näyttää parastaan varjostivat kisoja sitten ihmisoikeudet, pandemia tai molemmat. Olympialaisten tapaisten megatapahtumien pitopaikaksi ei kelpaa mikä tahansa sivukylä. Rahaa pitää olla. Ja oikea tahtotila.

Vaikka sellainen, että järjestäjällä on erityisen painava syy kiillottaa julkikuvaansa. Niin kuin Kiinalla. Se haluaa kovilla satsauksilla urheilun suurmaaksi muissakin lajeissa kuin pöytätenniksessä. Muut tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin uiguurivähemmistöön kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista puhuminen. Eihän sellaista virallisen Kiinan mukaan ole.

Mainittakoon, että vuoden 2014 talviolympialaiset sijoittuivat Sotšiin Venäjälle. Isäntämaata syytettiin dopingin laajamittaisesta käytöstä. Mitään ei ole otettu, venäläiset vakuuttelivat samalla vakuuttavuudella kuin voimamiehet vanhassa sketsissä.

Heti kisojen jälkeen Venäjä miehitti Ukrainalta Krimin niemimaan, eikä sitä ole takaisin luovuttanut. Yksityiskohtana mainittakoon, että samana vuonna Helsingin Jokerit siirtyi venäläisruplilla rahoitettuna pelaamaan KHL-liigaa.

Loppuvuodesta järjestetään urheilun suurimpiin tapahtumiin lukeutuvat jalkapallon maailmanmestaruuskisat pinta-alaltaan ja lajikulttuuriltaan mutta ei rahavaroiltaan lilliputtivaltiossa Qatarissa. Maa sai kisat lahjuksilla. Stadioneita on rakennettu surkeissa oloissa työskentelevien siirtotyöläisten voimin. Kuolonuhreilta ei ole vältytty.

Jalkapalloyhteisö on vakuutellut, että arvokisoja ei jatkossa rahalla osteta. Miten uskottavaa tuo lienee, kun Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino muutti perheineen viime syksynä Qatariin asumaan?

Valtaansa rakastuneet poliitikot ovat aina osanneet pönkittää asemaansa urheilijoilla. Oman aikansa urheilijoita olivat jo Rooman valtakunnan gladiaattorit.

Muhammad Ali voitti Zairessa vuonna 1974 kaikkien aikojen suurimpiin lukeutuvassa yksittäisessä ottelussa George Foremanin. Ali sai luksusluokan ylläpidon maata yli kolme vuosikymmentä hallinneelta Mobutu Sese Sekolta. Itsevaltaisen presidentin mannekiinina esiintynyt karismaattinen Ali sai zairelaiset hetkeksi unohtamaan karun arkensa.

Viitisenkymmentä vuotta Alin ja Foremanin ottelun jälkeen olisi jo viimein ymmärrettävä, ettei urheilu ole irrallinen osa yhteiskuntaa. Urheilulla valkopestään yhä räikeitä epäkohtia. Selitykseksi ei käy, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea toisiinsa. Asian kieltäminen on yksiselitteisen naiivia.