Jussi Murtasaaren kolumni Tutustuin Aappo I. Piipon sanoituksiin, ja ymmärsin että Suomi-iskelmä on tunne ja muisto

Viime kesän loppurippeillä pyörähdin Vieremän kirjastossa. Olikin melkoinen kokemus. Yksi seinä täynnä kultaa ja timanttia.

Anteeksi sivistymättömyyteni. En tiennyt, että sanataiteen mestari Aappo I. Piippo on lähtöisin Vieremältä. Yli 600 levytettyä laulun sanoitusta, lukuisia kultalevyjä, kaksi timanttistakin. Siellä ne kimmelsivät Suomi-musiikin nostalgiaa lehtilukusalin seinällä.

Kirjastokäynnin jälkeen makustelin Piipon tuotantoa. Aika iskelmäpainotteista, tuumiskeli tämä raskaamman rokin ystävä.

Pureskelin musiikkimakuani uudelleen. Ymmärsin, että suomalainen iskelmä on minulle tunne ja muisto.

Katsokaas, minä muistan lapsuuden kesän serkun vanhempien mökillä. Oli mankka ja C-kasetti pullollaan Frederikiä. Läiskittiin hyttysiä, juotiin jaffaa ja hoilattiin " Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing". Meni varmaankin parikymmentä vuotta ennen kuin opin, että Irwin Goodman voitti kappaleella Syksyn sävelen vuonna 1971.

Suomi-iskelmä on povattu katoavaksi luonnonvaraksi. Vaan minäpä ennustan, ettei se kulttuurituotteena katoa mihinkään. Muuttuu ja muovautuu kyllä. Finnhits-albumit Katri Helenoineen ja Kari Tapioineen olivat 1970- ja 1980-luvun suomalaisuuden soundtrack. Nykyiset vastineet löytyvät Suvi Teräsniskasta, Juha Tapiosta, Arttu Wiskarista ja kumppaneista.

Iskelmä ei hiivu, koska se osaa imeä itseensä suomalaisen popin ja rockin parhaat puolet. Esimerkiksi viime kesän kuumin hitti oli ylivoimaisesti Matin ja Tepon kasariralli Vauhti kiihtyy. Kappale oli tuunattu 2020-luvun makuun sopivaksi yhdessä nuorempaa muusikkopolvea edustavan Portion Boysin kanssa.

On tuo suomalainen iskelmä melkoinen velikulta. Ei tämäkään kolumni olisi syntynyt ilman musiikin nostattamaa tunnetilaa. Valmistauduin kuuntelemalla Reijo Taipaleen Virran rannalla ja Nylon Beatin Rakastuin mä Looseriin. Kyllä, molemmat Piipon sanoittamia. Kolumnistin kuolemanrotkon päälle rakensin sillan Tapani Kansan Poika ja virta sekä Seija Simolan Kun aika on -biiseillä. Paljastettakoon, että Popedan Lihaa ja perunaa raikasi myös kuulokkeissa. Tiedän, että nyt kuulostellaan iskelmän ja junttirockin käymättömillä rajaseuduilla. Vaan minkäs teet, kun on niin hyvä biisi.

Kun laitan viimeisen pisteen kolumnille, palkitsen itseni kuuntelemalla Sentencedin Cold white light -albumin.

Sitä parempaa iskumusiikkia ei löydy koko maailmasta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut