Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 15.2.2022 Onnistumisista on otettava mallia lastensuojelussa

Tuusniemi on Suomen tilastokärki, koska siellä oli 7,8 prosenttia 0–17-vuotiaista lapsista sijoitettuna kodin ulkopuolelle vuonna 2020. Kunnassa oli tuona vuonna 309 lasta, joten 24 heistä asui jossakin muualla kuin kotonaan. Tervossa tilanne ei ollut juuri parempi. Siellä 169 lapsesta kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli kahdeksan. Leppävirralla oli Pohjois-Savon vähiten huono tilanne, sillä siellä 1530 lapsesta sijoitettuna oli 12. Huoli ei rajoitu kuntiin. Pohjois-Savon hyvinvointialueen 43 449 alle 17-vuotiaasta noin 870 oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Jostakin syystä myös maakuntien välisessä vertailussa savolaiset nousevat kärkeen. Vain Kymenlaaksossa on kehnompi tilanne (Savon Sanomat 14.2.).

Kun puhutaan lasten lukumääristä, asiat saattavat konkretisoitua paremmin kuin puhuttaessa prosenteista. On tärkeää muistaa, että numeroiden takana on yksilöitä, pieniä lapsia ja jo murrosikään ehtineitä nuoria, joille kodista on tullut paikka, josta heidän on parempi olla poissa.

Lienee selvää, että lasten ja nuorten avun tarpeita ei ole tunnistettu tai niihin ei ole ainakaan vastattu kyllin varhain, kun joudutaan turvautumaan lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle joko perhehoitoon tai laitoshoitoon. On tärkeää kysyä, miksi haasteita ei ole tunnistettu ja miksi niihin ei ole vastattu. Tuusniemen terveydenhuollon palveluista vastaa tällä hetkellä Kuopion kaupunki, jonka maine on kolhiintunut lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen pahan jonoutumisen vuoksi. Jatkossa hyvinvointialueen valtuuston velvollisuus on ottaa tuusniemeläisten jos kohta kaikkien alueen muidenkin oireilevien lasten tilanne vakavasti.

Synkkien tilastojen varjossa olisi aika havahtua siihen tosiseikkaan, että lasten sijoittamiset kodin ulkopuolelle ovat seurauksia jostakin. Miksi ne jakautuvat niin eri tavalla kuin tilastot osoittavat? Kuntien kokoerot eivät selitä kaikkea.

Kun kysytään, miksi lapset voivat huonosti, on helppo kuitata, että esimerkiksi lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle johtuvat enimmäkseen päihde- ja mielenterveysongelmista. Mistä johtuu, että niitä ongelmia on ja keskittyvätkö ne todella joihinkin tiettyihin kuntiin?

Leppävirtalaiset selittävät omaa hyvää tilannettaan hyvillä palveluilla, joiden piiriin myös pääsee. Lisäksi sosiaalihuollon palvelut toimivat yhteen. Kolmanneksi kunnassa on erinomaiset liikunta- ja harrastusmahdollisuudet.

Hyvinvointialueen päättäjien kannattaa tehdä tutustumismatka Leppävirralle ja pohtia parhaiden käytäntöjen soveltamista koko maakuntaan. Resursseista puhutaan tietysti, mutta kannustinkin on kova, sillä kasvavat lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jo tasoissa syövän hoidon kustannusten kanssa.

Numeroiden takana on yksilöitä.