Ukrainalaisten kärsimys koskettaa meitä suomalaisia erityisellä tavalla. Meidän on helppo tuntea myötätuntoa ja asettua heidän asemaansa painostavan syksyn 1939 ja talvisodan tapahtumien takia. Molemmat tietävät myös, miltä tuntuu saada sääliä, mutta jäädä lopulta yksin.
Meidän tulee tuomita Venäjän valtionjohto, mutta samalla muistaa, että tämä on Putinin sota, johon tavalliset venäläiset ovat syyttömiä. Itse asiassa juuri nyt pitäisi vahvistaa entisestään ruohonjuuritason rajanaapurisopua ihmisten, seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen välillä. Siellä ne rauhan vastavoimatkin kytevät.
Ihmisyyteen kuuluu usko siihen, että maailmassa vallitsee moraalinen järjestys. Hyvä saa palkinnon, paha rangaistuksen. Venäjän raaka ja rikollinen hyökkäys horjuttaa tätä uskoa. Siksi se voi horjuttaa myös turvallisuuden tunnetta. Jos vahvempi jyrää aina heikomman, voimmeko joutua joskus samaan tilanteeseen?
Venäjän hyökkäys on moraalisesti väärin ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Tämän sodan puuhamiehet ovat sarjavalehtelijoita, veljesmurhaajia ja sotarikollisia. Kerran heiltä tullaan kysymään Kaikkivaltiaan tuomioistuimien edessä: miksi teidän käsistänne valuu ukrainalaisten verta? Silloin valehtelu ei auta.
Putinin hyökkäys paljastaa, mitä tapahtuu, kun vallanhalun ympäriltä murtuvat kaikki padot ja pidäkkeet. Ikävä kyllä, sama kiilusilmäinen vallanhalu asuu meissä kaikissa.
Siksi maailman moraalinen järjestys ei ole täydellinen eikä tule koskaan valmiiksi. Elämme langenneessa ja traagisessa maailmassa. Martti Lutherin sanoin: ”Maailmaa ei voi hallita pelkällä rukousnauhalla”. Siksi me suomalaiset teemme viisaasti, kun yhtä aikaa vaalimme hyviä yhteyksiä itänaapuriimme ja samalla pidämme tykkimme hyvässä rasvassa. Jälkimmäistä tarvitaan putineita varten, jotka ymmärtävät vain voiman ja vallan kieltä.
Voimmeko joutua joskus samaan tilanteeseen?
Kaikesta huolimatta maailmassa vallitsee moraalinen järjestys. Sen vahvin liittolainen löytyy ihmisen omatunnosta, jonka rauhan ja oikeudenmukaisuuden Jumala on ihmisen tehdasasetuksiin istuttanut. Sitä diktaattorit ovat aina eniten pelänneet: ihmisten vapauden kaipuuta, rauhan nälkää ja oikeudenmukaisuuden janoa.
Siitä tästäkin sodassa on kyse: Naton sijasta Putin pelkää, että vapauden kaipuu ja oikeudenmukaisuuden jano leviävät Venäjälle ja lopulta syrjäyttävät hänet vallasta. Se onkin niin mahtava vastustaja, että sitä kannattaakin pelätä. Juuri sille hän tulee häviämään.
Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa.