Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Soili Porokan kolumni Haluamme auttaa ukrainalaisia ja aiheutamme kaatopaikkoja läpikulkukaupunkeihin ja -kyliin

Ei tarvittu lipaskeräystä, ei televisioitua Nenäpäivä-konserttia, ei Mikko Leppilampea juontajaksi eikä Iina Kuustosta hyväntahdonlähettiläänä kertomaan videoreportaasilla, millaista on elää hädän ja nälän keskellä.

Suomalaisten auttamisen halun herättivät tällä kertaa silkat uutiset ja kuvat siitä, kuinka ukrainalaiset pakenevat matkalaukkuja perässään vetäen ja lapset unilelut käsissään matkaten. Kun pelko tulee lähelle, heräämme toisten hätään kuin se olisi omaamme. Ja osittain onkin.

Apua on annettu lyhyessä ajassa valtava määrä, ja sosiaalisen median avulla keräysten järjestäjät tavoittavat lyhyessä ajassa nopeasti isoja joukkoja. Esimerkiksi Sunnuntaisuomalainen (SS 6.3.) kertoi espoolaispariskunnan käynnistämästä Operaatio Toivosta. Muutamassa päivässä Toivolla oli Facebookissa 42 300 jäsentä.

Vastaavia esimerkkejä on paljon pelkästään Suomessa. Miettikää, millainen määrä ihmisiä kerää nyssäköitä avustusrekkojen kyytiin koko Euroopassa. En sano, että Toivo vie turhaa tavaraa, mutta moni on vienyt.

Yhtä nopeasti kuin auttamisilmiö leviää, yhtä nopeasti muuttuvat myös tarpeet. Ennen kuin avustusrekat ehtivät edes perille, puolalaiset olivat ehtineet antaa hätäapua Ukrainasta saapuneille. Kun avustusrekat alkoivat saapua, tavaran kanssa oltiin jo ongelmissa.

On raportoitu jopa suoranaisesta kaaoksesta. Norjalainen yleisradioyhtiö NRK uutisoi 1.3., että apua on päätynyt roskakasoihin rajalle Puolan Medykaan: on takkeja, leluja, nallekarhuja. Roskakasaan vai ei, riippuu siitäkin, onko viejällä sopimus esimerkiksi vastaanottokeskuksen kanssa. "Vaatteet, välineet ja ruoka muodostavat kaatopaikan, joka kasvaa joka tunti", kuvailee puolalainen Ania Morawiec NRK:lle. Hän on dokumentoinut rajanylityspaikan roskakaaosta kuvaamalla. "Anna mieluummin rahaa avustusjärjestölle", hän neuvoo.

Jälleen tullaan rahalla auttamiseen.

Myös puolalaisen Przemyślin kaupungin pormestari on vedonnut auttajiin: "Apua, jota haluat tuoda meille, tarvitaan pian aivan eri paikoissa, muissa kaupungeissa", hän muistuttaa.

Sinänsä on tavaroita tai apua, jota tarvitaan jatkuvasti, mutta sellaista ei ole mahdollista viedä. Tarvetta on esimerkiksi insuliinille, verenpainelääkkeille, sydänlääkkeille, särkylääkkeille ja rauhoittaville, mutta niiden vieminen siviilien käsissä voi koitua ongelmaksi. Entä onko järkevää lähteä viemään vessapaperia tai vaippoja?

Jälleen tullaan rahalla auttamiseen. Vaikka se ei ole niin konkreettista kuin villasukat ja nallekarhu, se voidaan kohdentaa täsmätarpeisiin ja maantieteellisesti sopiviin paikkoihin. Ja kun avustusorganisaatioiden auttajien käsiä ei sidota tavaran käsittelyyn, ehkä jollakin on välillä syli vapaana lapselle.

Kirjoittaja on yhteisötoimittaja.