Jukka Patrakan kolumni Pohjois-Savon aluevaltuustolla on edessään niukat vuodet

Pohjois-Savon hyvinvointialueen valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran maaliskuun alussa. Valtuutettuja on 69, joten erilaisia mielipiteitä tulee riittämään.

Asiantuntijat ja viranhaltijat valmistelevat päätettäviä asioita, mutta lopulta ratkaisut tekee valtuusto. Päätöksissä painavat arvot ja poliittinen ohjaus.

Hyvinvointialueesta puhuminen johtaa harhaan, koska Pohjois-Savossa on kaikista maakunnista eniten sairastavuutta.

Kuinka työnsä aloittava raskaan oloinen hallinto-organisaatio kykenee suuntaamaan resurssit oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan, jotta vaikuttavuutta syntyy maksimaalisesti? Kipein kysymys on säästöjen etsiminen.

Näitä asioita joutuvat pohtimaan muun muassa aluehallituksen puheenjohtaja Riitta Raatikainen (kesk.) ja valtuuston puheenjohtaja Hannu Tsupari (sd.).

Edessä on niukkuutta.

Palkanmaksukyky heikkenee, kun palkkoja ja tietojärjestelmiä sovitetaan yhteen.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on massiiviset seuraukset. Valtava määrä rahaa tarvitaan puolustusmenojen kasvattamiseen ja Venäjän fossiilisesta energiasta irrottautumiseen. Samalla hallitus aikoo pitää kiinni ilmastotavoitteistaan.

Hyvinvointialueet jäävät valtion rahoitusruuvin armoille. Menoja hillitään, kun talous heikkenee. Hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ovat noin 21 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin viime vuonna arvioitiin.

Alueilla on sentään oikeus päättää rahoituksen kohdentamisesta.

Jos alue ei pärjää rahoituksellaan, se yhdistetään toiseen alueeseen. Miten käy Etelä-Savon? Sillä on kallis terveydenhuolto ja peräti kaksi keskussairaalaa.

Kalliita hoitokustannuksia syntyy silti.

KYS on kasvanut vuosikymmenien mittaan, koska laskut on totuttu lähettämään kunnille. Tämä käytäntö loppuu.

Sairaala onnistuu säästämään, jos kokonainen osasto saadaan tyhjäksi.

Hyvä hoito pidentää elinikää, mutta ei niinkään kerrytä säästöjä. Vaikka kuoltaisiin entistä vanhempina, kalliita hoitokustannuksia syntyy silti.

Aluevaltuusto etsii säästöjä sairauksien ennaltaehkäisyllä ja perusterveydenhuollon parantamisella, mutta samaa on yritetty ennenkin.

Miten varmistetaan hoitajien riittävyys? Haluavatko lääkärit mennä potilaiden tykö eri puolille maakuntaa? Pitkät työmatkat ja päivystystyön lisääntyminen voivat kasvattaa kiinnostusta hakeutua muualle töihin.

Jossain vaiheessa valtio linjannee hyvinvointialueiden suhteelliset henkilöstömäärät samalle tasolle, sairastavuuskertoimet huomioiden. Silloin ruuvia taas kiristettäisiin, koska Pohjois-Savossa työntekijämäärä on huomattavasti suurempi kuin monilla muilla alueilla.

Kirjoittaja on uutistoimittaja