Jukka Mönkkösen kolumni Turvallisuutta pitää edistää strategisesti

Venäjän käsittämätön ja brutaali hyökkäys Ukrainaan romutti luottamuksemme vallitsevaan turvallisuusjärjestelmään ja aiheutti meille kaikille syvää pettymystä ja suuttumusta. Se muutti rajusti myös Suomen turvallisuuspolitiikan perustuksia. Nyt käytävä keskustelu kietoutuu sotilaallisen turvallisuuden ja NATO-jäsenyyden ympärille Se on luonnollista juuri nyt, mutta turvallisuuspolitiikan on tuettava kokonaisturvallisuutta ja huomioitava kaikki strategiset turvallisuusuhat.

Sota Ukrainassa on nostanut konkreettisen ja akuutin sodan uhkaa koko Euroopassa. Yhteiskuntarauhaa uhkaavat tällä hetkellä kuitenkin monet muutkin strategiset turvallisuusuhat, ilmastonmuutos ja luontokato niistä päällimmäisinä. Sodat ovat ainakin tähän saakka jossain vaiheessa loppuneet, mutta ilman nopeita ja päättäväisiä toimia ilmastonmuutos ja luontokato jatkavat etenemistään kiihtyvällä vauhdilla.

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi 28.2. raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon ja ihmisiin. Se on aiempia raportteja tiukkasanaisempi, koska jo nyt luonnon tuhot ja sen vakavat seuraukset yhteiskunnille ovat väistämättömiä ja vahinkojen rajoittaminen edes siedettäviksi vaatii nopeita ja tehokkaita toimia globaalisti. Raportti jäi kuitenkin vaille suurta mediahuomiota ja keskustelua vain neljä päivää aiemmin alkaneen Venäjän hyökkäyksen takia.

Ukrainan sodan seurauksena Eurooppa pyrkii nyt nopealla aikataululla irtaantumaan venäläisestä kaasusta ja öljystä. Tämä tuo välittömän tarpeen löytää niille korvaavia energiamuotoja ja repii energiakeskustelua Suomessakin eri suuntiin. Pitääkö huoltovarmuuden nimissä palata turpeeseen ja muihin fossiilisiin energialähteisiin vai ”ottaa tilanteesta vaari” ja satsata voimakkaasti vihreään siirtymään ja uusiutuviin energiamuotoihin?

Kyse on tietenkin myös aikajänteestä. Lyhyellä tähtäimellä olisi helpoin turvata kohtuuhintainen energia palaamalla vanhaan, mutta (keski)pitkällä aikajänteellä pitäisi ehdottomasti panostaa uusiutuvaan energiaan ja pyrkiä kokonaan eroon fossiilisista energialähteistä. Kysymys on investointien ja henkisten resurssien suuntaamisesta, joiden suuntaamista vihreän siirtymän ratkaisuihin täytyy jatkaa ja tehostaa.

Turvallisuuspolitiikka on kokonaisturvallisuutta, joka perustuu kokonaiskestävyyteen. Sotilaallisen turvallisuuden lisäksi on huomioitava myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamat vaarat ja päätösten on perustuttava strategiseen harkintaan.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori.

Kyse on tietenkin myös aikajänteestä.