Synkkinä aikoina pienikin valopilkahdus saa aikaan toivon paremmasta. Ihmisille on halu tarttua siihen ja uskoa vähäisenkin kajon kirkastumiseen ja leviämiseen. Talousajattelun ohjaamassa maailmassa sellainen nähtiin tiistaina, kun pörssikurssit nousivat Ukrainan ja Venäjän rauhanneuvotteluista tulleiden kommenttien perusteella. Toivoa pitääkin olla, mutta Venäjään kohdistuu tällä hetkellä niin syvä luottamuspula, jotta rauhan edistymistä voidaan mitata vain teoilla eikä puheilla.
Se, että Turkin Istanbulissa osapuolet ovat istuneet alas ja käyneet keskusteluja kasvotusten, on myönteinen asia. Ukraina kertoo olevansa valmis omaksumaan neutraalin valtion statuksen jos se saa riittävät turvatakuut koskemattomuudestaan.
Nato ei olisi enää perustuslaillinen kynnyskysymys Ukrainalle. Krimin asema voitaisiin ratkaista 15 vuoden aikaikkunassa. Asia siirrettäisiin näin Vladimir Putinin jälkeiseen aikaan, jolloin keskusteluille voisi löytyä paremmat lähtökohdat.
Venäjä viestitti neuvottelupöydästä puolestaan sotatoimiensa vähentämisestä Kiovassa ja Pohjois-Ukrainassa. Tähän pitää suhtautua syvästi epäillen.
Kyse onkin todennäköisesti venäläisestä taktisesta totuudesta, peliliikkeestä, jolla harhautetaan Ukrainan armeijaa tai valmistaudutaan seuraaviin omiin siirtoihin. Monien sotilasasiantuntijoiden mukaan Venäjän armeija on ollut kyseisillä alueilla niin tiukoilla ja kärsinyt merkittäviä tappiota, jotta joukkoja on pakko kierrättää ja tuoda uutta kalustoa kotimaasta.
Viimeisen viikon aikana Ukrainan armeija on pystynyt myös vastahyökkäyksiin ja vapauttanut Venäjän hallinnasta useita asutuskeskuksia. Se mikä näyttää paineen vähentämiseltä, saattaakin olla olosuhteiden pakkoa. Venäjällä voi olla myös halu saada Ukraina siirtämään puolustustaan Kiovan ja Harkovan ympäriltä kohti etelää. Ukrainalla ei ole vara herpaantua hetkeksikään.
Venäjälle tuskin riittää pelkkä Ukrainan puolueettomuus.
Neuvotteluiden vaikeimmat kysymykset liittyvätkin Venäjän valtaamiin alueisiin Ukrainassa. Venäjälle tuskin riittää pelkkä Ukrainan puolueettomuus. Venäjän tukemien separatistien osittain hallitsemat Donbassin ja Luhanskin alueet eivät voi palata osaksi Ukrainaa Putinin ajattelussa. Venäjä hamuaa eteläisiä osia laajemminkin, Novorossija eli uusi Venäjä, kuten osa venäläisistä asian näkee.
Väkivalloin tehtävät uudet rajat ovat kuitenkin myrkkyä Ukrainalle ja sen takana seisovalle läntiselle liittoumalle. Kyse on niin isosta periaatteellisesta asiasta, jotta jonkinasteinen Venäjän taipuminen on todennäköisempi vaihtoehto. Se taas tarkoittanee sitä, että sota ja pakotteet jatkuvat ja neuvotteluihin haetaan yliotetta molemmin puolin taistelukentän tuloksilla. Ukraina joutuu vuodattamaan lisää vertaan taatakseen tulevaisuutensa.