Pääkirjoitus 12.4.2022 Hyvinvointialueita on alettava johtaa tiedolla

Pohjois-Savon hyvinvointialueen vertailu muihin alueisiin nostaa esiin kiinnostavia kysymyksiä, joihin on pakko ryhtyä etsimään pikaisesti tietoon perustuvia vastauksia. Maakunnassa oli vuonna 2019 sairaansijoja erikoissairaanhoidossa 47 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Perusterveydenhuollon petipaikoissa maakunta sijoittui lähemmäs koko maan keskiarvoa, niitä oli vain 16 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin (Savon Sanomat 11.4.).

Jos petipaikkojen määrä määräytyisi sairastavuusindeksin mukaan ja sen perusteella hyväksyttäisiin 30 prosenttia suurempi petipaikkojen määrä kuin maassa keskimäärin, vuoden 2019 erikoissairaanhoidon sairaansijoista pitäisi ottaa pois 120 ja perusterveydenhoitoon pitäisi lisätä 60 sairaansijaa.

Vertailu eritoten Keski-Suomeen hätkähdyttää.

Sairaansijojen määrien vertailu eritoten Keski-Suomeen hätkähdyttää. Erikoissairaanhoidon petipaikkoja on siellä noin puolet siitä mitä Pohjois-Savossa ja vain vähän enemmän perusterveydenhuollon petipaikkoja. Vertailua kärjistää se, että naapurimaakunnassa on yli 24 000 asukasta enemmän, mutta henkilöstöä silti 1 269 vähemmän. Eroa tuskin voi selittää kokonaan KYSin yliopistostatuksella, mutta kenties osittain.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella rahoitustilanne on nykyisen rahoituslain valossa synkkä. Säästöjä pitäisi vuotuisiin menoihin löytyä jopa 50 miljoonaa euroa. Summan kokoamista vaikeuttavat henkilöstömitoitukset, joita on vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ja oppilashuollossa. Myös perusterveydenhuollon tiukka hoitotakuu korvamerkitsee menoja.

Pohjois-Savolle kannalta erityisen merkitykselliseksi nousee hyvinvointialueiden rahoitusta määrittävän lain muutos. Rahoituslain päivitystä odotetaan mahdollisesti jo keskiviikkona tai pian pääsiäisen jälkeen. Päivityksen odotetaan ottavan huomioon yliopistostatuksesta johtuvat lisäkulut KYSille, mikä on tärkeä asia.

Yliopistostatusta merkittävämpi rahojen jakoperuste on sairastavuus, joka näkyy sairaansijojen määrissäkin. Niissä Pohjois-Savon lisäksi kärkipaikoilla keikkuvat Itä-Savo, Pohjois-Karjala ja Lappi. Idän ja pohjoisen maakunnissa sairastavuus on tunnetusti ollut pitkään muuta maata korkeammalla tasolla. Suurta sairastavuutta ei voi ohittaa kepeästi toteamalla, että mitään ulkoista syytä ilmiöön ei ole. Samalla on silti pakko pohtia, mistä sairastavuuserot johtuvat.

On arvuuteltu, että osa eroista selittyy palvelujen ylikäytöllä, jota synnyttää lääkäripalvelujen runsas tarjonta. Arvuuttelu ei kuitenkaan riitä päätöksenteon pohjaksi. On prosessoitava tietoa, jota kyllä on siellä ja täällä, mutta sitä ei ole tähän saakka koottu sellaiseen muotoon, että se soveltuisi hyvinvointialueen johtamisen välineeksi.