Parlamentista Markku Eestilä "Jos muuttuneessa tilanteessa pidetään jääräpäisesti kiinni päästöihin liittyvistä vuosiluvuista, se voi johtaa suuriin talous- ja työllisyysongelmiin"

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä ilmastolaiksi. Se on valmisteltu Euroopan ollessa syvässä rauhan tilassa.

Näin ollen tavoitteiden asettelussa ei ole voitu ottaa huomioon Ukrainan sodan aiheuttamaa suurta muutosta, jossa koko Eurooppa pyrkii eroon venäläisestä fossiilienergiasta.

Ilmastolain tiukat vuosilukutavoitteet, kuten hiilineutraliteetti vuoteen 2035 mennessä, perustuvat menneeseen aikaan.

Kannatan päästöjen vähentämistä ja vihreää siirtymää, kunhan ne toteutetaan ruokaturvasta, huoltovarmuudesta ja kotimaisista energiasta kiinni pitäen.

Tällainen ajattelu on silmien ummistamista.

Jos muuttuneessa tilanteessa pidetään jääräpäisesti kiinni päästöihin liittyvistä vuosiluvuista, se voi johtaa suuriin talous- ja työllisyysongelmiin. Kyse on erityisesti siitä, mikä on kansalaisten sietokyky ylipäätään maksaa jatkuvasti nousevia energiakustannuksia.

Hallituksen on esitettävä vuosikymmenen kestävä suunnitelma turvetuotannon lisäämiseksi ja turpeen verotuksen alentamiseksi. Se on välttämätöntä niin huoltovarmuuden kuin metsäteollisuuden kannalta, sillä ei ole suurtakaan järkeä polttaa jalostukseen menevää puuta.

Ilmastolain perusteluissa ei ole analysoitu sitä, ketkä ja mitkä Suomen alueet joutuvat vihreän siirtymän maksumiehiksi. Lienee selviö, että vihreä siirtymä rassaa taloudellisesti eniten juuri Itä- ja Pohjois-Suomea. Mihin on unohtunut taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden tarkastelu?

Vihreä siirtymä ja uusiutuvaan energiaan investoiminen ei ole niin yksinkertaista kuin annetaan ymmärtää. Siirtymä tarkoittaa massiivista maametallien louhintaa, eli Suomi voi toimettomana ajautua Venäjä-riippuvuudesta Kiina-riippuvuuteen.

Kiina dominoi esimerkiksi uuden sukupolven tuulivoimaloiden valmistukseen tarvittavien harvinaisten maametallien ja niitä käyttävien kestomagneettien tuotantoa. Huoltovarmuuden takia Suomen on lisättävä maametallien louhimista ja rakennettava varmuusvarastoja akkumetalleille, kuten koboltille ja litiumille.

On helppo kannattaa sähköautoilua, tuulivoimaa ja vihreää siirtymää ja samalla vastustaa kaivoksien avaamista Suomeen. Tällainen ajattelu on silmien ummistamista ja vastuutonta.

Ympäristöministeriön valmistelema ilmastolaki, joka ohjaa viranomaisia, ei käsittele geopoliittisia riskejä eikä korosta oman kaivosteollisuuden lisääntyvää merkitystä.

Laki pitäisi valmistella uudestaan.

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Iisalmesta.