Pääkirjoitus 16.5.2022 Opettajien työn haasteet vain kasvavat

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sai viime viikolla historiansa ensimmäisen naispuheenjohtajan, kun järjestön valtuusto äänesti Katariina Murron (kok.) toimeen jo ensimmäisen kierroksen äänienemmistöllä. Viimeksi Akavan työmarkkinajohtajana toimineella Murrolla on vankka kokemus edunvalvontatehtävistä ja opettajataustaa muun muassa Teatterikorkeakoulusta. OAJ:n puheenjohtajana vuodesta 2010 toiminut Olli Luukkainen jatkaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon puheenjohtajana.

Murto perii tehtävän Luukkaiselta monin tavoin haastavassa tilanteessa. Takana on vuosikymmeniin laajin opettajien lakko, ja kunta-alan työriita odottaa yhä ratkaisuaan. Myös opettajat ovat vaatineet monivuotista palkkaohjelmaa, joka kuroisi umpeen eroa yleiseen palkkakehitykseen.

Työmarkkinatilanteen ohella Murto nosti esiin muitakin akuutteja huolia. Töitä on liikaa ja työuupumus lisääntyy. Ryhmäkoot ovat liian suuria. Koulupsykologeja ja kuraattoreita on liian vähän. Resurssit eivät ole seuranneet lukuisia koulu-uudistuksia.

Työuupumus lisääntyy.

OAJ on hoitajajärjestöjen tavoin aika ajoin tiedottanut kyselyistä, joiden mukaan yhä useampi harkitsee alanvaihtoa. Vaikka kyselyt voidaan ymmärtää osittain palkkaneuvottelujen vipuvartena, aikomukset voivat käydä myös toteen, jos viestiä ei oteta vakavasti. Esimerkiksi Kuopion maaseutukouluissa on ollut vaikeuksia saada hakijoita avoimiin virkoihin, vaikka kaupunkialueella tarjokkaista olisi runsaudenpulaa.

Opettajien työn kuormittavuus syntyy tällä hetkellä monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi suurten ryhmäkokojen haittoja vahvistaa inkluusio eli erityistukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen tavallisiin luokkiin. Inkluusio on kaunis ja idealistinen ajatus, joka kuitenkin vaatisi toteutuakseen lisäresurssia oppimisen tukeen. Muussa tapauksessa yksikin käytöshäiriöinen oppilas voi tärvellä koko luokan työrauhan.

Toinen uuvuttava tekijä on Luukkaisen mainitsema hankehumppa, joka lisää opettajien päivään silpputyötä ja vie voimavaroja itse opettamiselta. Koulut pitäisi kerta kaikkiaan rauhoittaa edes hetkeksi aikaa ylimääräisiltä hankkeilta, joita on keksitty pääasiassa opetushallinnon tarpeisiin.

Koronakriisi etäopetuksineen korosti ja kiihdytti aiempia ongelmia. Koulujen vaikeudet näkyvät muun muassa suomalaisten koululaisten PISA-oppimistulosten heikentymisenä. Nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt hälyttävästi.

Kouluja ei pidä syyllistää yleisestä pahoinvoinnista. Yhteiskunnan pitäisi kuitenkin tarjota niille nykyistä parempia välineitä lasten ja nuorten kasvun tukemiseen.