Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nimellä 25.5.2022 Asiat eivät edisty kunnolla, jos on huonosti ymmärrystä

Maatilojen työvoimaksi eivät enää kelpaisi sellaiset miehet, joista erästä pääsin pikkupoikana opastamaan. Hän ajoi traktoria kynnöspellolla Hankmon punainen rullakarhi perässään hyvin pienellä vaihteella, mutta kaasu pohjassa. Kohta toisella pellolla sama mies vaihtoi Elhon lieriönmallisen apulannanlevittimen Valmetin perään ja huristeli isolla vaihteella ja pienillä kierroksilla.

Päinvastoin, päinvastoin, sanoin, mutta mies piti päänsä. Hän oli kuin tämän ajan maatalouspoliitikko.

Maatalouden ahdingosta on puhuttu parin vuoden ajan paljon. Aihetta onkin ollut. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on myös monenlaisin toimin helpottanut kustannuskriisiä. Viime vuoden alussa maatalouden sähkövero laskettiin EU:n minimitasolle. Helmikuussa juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan hallitus linjasi, että energian hintojen nousua täsmäkompensoidaan. Yksi keino oli maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron poistaminen tämän vuoden verotuksessa, jos EU sen sallii. Perjantaina selvisi, että sallii se. Tosin helpotus on kustannuskriisin kokonaisuudessa pieni. Suurimman huomion hallitus sai 300 miljoonan euron huoltovarmuuspaketilla.

Jos luulit, että tukiaiset menevät vain ruuan tuottajille, luulit väärin.

Yläsavolaisella 90 lypsylehmän ja 110 peltohehtaarin tilalle huoltovarmuuspaketin energiaveron palautus ja luonnonhaittakorvauksen korotus tuovat rahaa 0,9 senttiä per maitolitra. Luonnonvarakeskuksen laskelmat paljastavat karusti, että kustannukset ovat nousseet 16 senttiä maitolitralta kahdessa vuodessa. Onneksi sentään tuottajahinta on noussut kymmenisen senttiä.

Huoltovarmuuspaketin luonnonhaittakorvaukseen osoitetut 120 miljoonaa euroa tuovat 50 euroa per hehtaari. Jos tuki kohdennettaisiin vain oikeasti ruuantuotannossa oleville hehtaareille, hehtaarikohtainen tuki kasvaisi ja sen vaikuttavuus lisääntyisi.

No, huoltovarmuuspaketista puhutaan, mutta siitä nipistetään kosteikkoviljelyyn 30 miljoonaa euroa. Rahalla yllytetään kasvattamaan turvepelloilla osmankäämiä, pajuja ynnä muuta huonosti sulavaa.

Maatalouden tukiehdoissa oli ennen vaatimus sadonkorjuusta, vaan ei ole enää. Tukia haetaan muun muassa sellaisilla nurmilla, joilta ei ole tarkoituskaan korjata satoa. Jos siis luulit, että tukiaiset menevät vain ruuan tuottajille, luulit väärin.

Kotieläintilojen ahdinkoa selittää osaltaan EU:n maataloustukipolitiikka. Tuotannon kasvattaminen kannattavuuden parantamiseksi on ollut välttämätöntä esimerkiksi Pohjois-Savon maitotiloilla. Se on tarkoittanut lypsyn automatisointia, suurempia koneita, navettoja ja lietesäiliöitä. Velkaannuttavan kallista puuhaa. Tukiehtojen vuoksi peltoalaa on samaan aikaan ollut pakko kasvattaa raivaamalla lisää viljelyalaa. Kallista sekin, etenkin kun raivatuille hehtaareille ei saa tukia.

Suomen runsaasta 70 000 korvauskelvottomasta peltohehtaarista 90 prosenttia on kotieläintiloilla. Niiden muuttaminen korvauskelpoisiksi maksaisi 25 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä oiva täsmätoimi.

Laskelmat todistavat, että maatalouspolitiikasta ei ole tilojen auttajaksi. Markkinoilta on tultava lisähintaa. Tiistaina Luonnonvarakeskus arvioi, että kotitalouden vuotuinen ruokalasku voi kasvaa yli 500 euroa tänä vuonna. Jospa siitä riittäisi tiloille saakka jotain.