Pääkirjoitus 26.5.2022 Säästöt tulevat yhä kalliimmiksi väylänpidossa

Talven jäljiltä maanteiden kunnosta riittää jälleen parranpärinää kautta Suomen. Päällystevaurioita on paljon: on uria, halkeamia ja reikiä.

Destialla tiedetään, että huonokuntoisia päällystettyjä teitä on ennätyksellisen paljon. Yhtiön laserskannusautot kiertävät parhaillaan Suomea selvittäen päällysteiden uraisuutta ja vaurioita. Väylävirasto on laskenut, että tämän vuoden lopussa huonokuntoisia teitä on 7800 kilometriä ja tilanne pahenee (Yle Uutiset 23.5.).

Teiden kunnossapidon näkökulmasta koronaelvytysrahat olivat kuin taivaan lahja. Toissa vuonna teiden korjausvelka pieneni, kun 4000 kilometriä tietä sai uuden päällysteen. Silloin öljykin oli halpaa verrattuna nykyhintoihin. Jos hintojen nousu olisi ollut ennakoitavissa, töitä olisi varmasti tehty vielä enemmän.

Bitumia ei ole välttämättä edes tarjolla tarpeeksi.

Tieto teiden kunnosta lisää vain tuskaa, koska rahaa ei tunnu löytyvän kunnostuksiin tarpeeksi. Ukrainan sota on nostanut ja nostaa tienpidon materiaalien hintoja niin reippaasti, että yhä enemmällä saa jatkuvasti entistä vähemmän. Väylävirasto katsoo, että käytännössä kunnossapidon kohteiksi yltävät ainoastaan valta- ja päätiet. Hankkeita on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.

Saattaa käydä myös niin, että teiden korjaukseen tarvittavia aineksia kuten bitumia ei ole välttämättä edes tarjolla tarpeeksi. Bitumia on perinteisesti tuotu runsaasti Venäjältä ja se tulee lähiviikkoina EU:n pakotelistalle. Syntyneessä markkinatilanteessa Nesteen päätös lopettaa Naantalin öljynjalostamo viime vuoden keväällä vaikuttaa huoltovarmuuden näkökulmasta ongelmalliselta. Kun jalostamo meni kiinni, bituminvalmistus loppui Suomessa.

Kustannusten noususta kärsivät myös rautatiet. Väylävirasto tuskailee materiaalien korkeita hintoja ja huonoa saatavuutta. Esimerkiksi kiskoihin käytettävän teräksen hinta oli viime hankinnassa 75 prosenttia korkeampi kuin edellisellä kerralla. Kustannuksia kasvattaa myös kuparin hinnannousu, sitä tarvitaan junien sähkökaapeleissa.

On riskialtista siirtää väylien kunnossapitoa kustannussyistä. Voi nimittäin käydä niin, että hinnat jatkavat nousua vielä pitkään, kenties vuosikausia. Lisäksi vanha totuus on, että kunnossapidosta tinkimällä tulevan remontin kustannukset vain kasvavat. Teille niin käy, jos vauriot ulottuvat runkorakenteisiin saakka.

On tärkeää muistaa, miten tärkeitä väylät ovat teollisuudelle ja muulle elinkeinoelämälle. Ne ovat kuin verisuonia, jotka pitävät maan elossa.