Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kari Haaviston kolumni Naisten urheilu ansaitsee enemmän arvostusta suurelta yleisöltä

Penkkiurheileva Suomi on monin tavoin jämähtänyt viime vuosisadalle.

Vaikka monet muut ennakkoluulot ja asenteet ovat jääneet yhteiskunnassa historian lehdille, naisten urheilu ei ainakaan toistaiseksi ole saanut sille kuuluvaa arvostusta.

Pikkupoikana Helena Takalo, Hilkka Riihivuori ja Tiina Lillak olivat suosikkejani siinä, missä lukuisat miesurheilijatkin. Yksilölajeissa naisurheilijoiden arvon tunnustaminen on vielä nykyään palloilujoukkueita edellä, vaikka kehitys joukkuelajeissa on ollut valtavan hienoa pitkän aikaa.

Jalkapallon naisten MM-kilpailut 2019 avasivat monien suomalaistenkin silmät. Pelin taso oli kautta linjan erinomaista, ja kovimmat maat tuikkivat tietysti vielä muita kirkkaammin.

Mistä tämä naisurheilun alhainen arvostus sitten johtuu?

Maailman eliittiin kuuluva suomalainen seitsenottelija Maria Huntington nosti Instagramissa yhdeksi tekijäksi naisvihan.

Huntingtonilla lienee syynsä tähän, mutta se tuskin on pääsyy ongelmassa.

Kokemukseni perusteella kysymys on pääasiassa vähättelystä.

On suoranaista typeryyttä verrata miesten ja naisten paremmuutta fyysistä kontaktia sisältävissä lajeissa. Ajatuskin tällä perusteella tehtävästä vähättelystä saa minut surulliseksi.

Jalkapallon, jääkiekon ja koripallon kaltaisissa fyysisissä lajeissa naiset eivät tietenkään pärjää miehille. Eivät yleensä edes rippikouluikäisille poikajunioreille. Eikä ole syytäkään.

Fyysisistä eroista huolimatta naisten suoritukset taitopuolella kestävät vertailun hyvinkin, sillä viime vuosina ainakin eri lajien kärkiseurat ovat pystyneet laittamaan joukkueisiin myös taloudellisia panoksia.

Monesti naisurheilijan ura hyytyy liian pieniin taloudellisiin resursseihin. Siinä missä miehet voivat sysätä ajatukset opiskelusta ja perheen elättämisestä syrjään parhaina ikävuosinaan, naisten on jo paljon aikaisemmin asettamaan asioita ”arvojärjestykseen”.

Suomessa naisten lajeista pesäpallo ja lentopallo ovat perinteisesti keränneet suurimmat yleisömäärät katsomoihin.

Jalkapallo on viime vuosina noussut tyttöjen ja naisten harrastetuimmaksi palloilulajiksi, mutta toistaiseksi se ei ole pystynyt imemään kiinni eroa kärkikaksikkoon.

Me täällä Savossa elämme onnellisten tähtien alla monellakin tavalla. Miesten rinnalla tarjolla on huipputason naisurheilua niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Hiihdossa Kerttu Niskanen, yleisurheilussa Senja Mäkitörmä, Eveliina Rouvali ja Kiira Väänänen pitävät maakuntaa hienosti esillä, ja joukkuelajeissa etenkin KuPS ja KalPa ovat kuuluneet maan terävimpään kärkeen, jonne nyt myös Puijo Wolley tekee nousua.

Savon Sanomat kuuluu naisurheilun seuraajana ja tasa-arvon lipunkantajana maan terävimpään kärkeen.

Hyvä vinkki sponsoreille olisi näkyvyys naisurheilussa. Kannattaa ainakin miettiä, millaisia eroja euroissa on esimerkiksi eri lajien mestarijoukkueiden pelipaitojen näkyvyydessä hinta–laatu-suhteessa.

Naisurheilu ansaitsee lisää näkyvyyttä ja resursseja, mutta ennen kaikkea se ansaitsee lisää arvostusta. Kaikilta meiltä.

Kirjoittaja on urheilutoimituksen esimies.