Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 18.6.2022 Ruuan arvonlisäveron alennus on riski

Moni hyvä idea ei toimi käytännössä ja sellainen riski on myös ruuan arvonlisäveron alennuksessa. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ehdotti viime viikonloppuna Porin puoluekokouksessa, että ruuan arvonlisäverokantaa voisi laskea väliaikaisesti nykyisestä 14 prosentista esimerkiksi 10 prosenttiin.

Idea kuulostaa mainiolta. Sehän hyödyttäisi suhteellisesti enemmän pienituloisia, joiden käytettävissä olevista tuloista ruokaan kuuluu enemmän kuin suurempituloisilla. Pienituloisimmilla ruoka on toiseksi suurin kuluerä, mutta rikkaimmilla vasta viidenneksi suurin. Ero selittyy sillä, että tuloistaan riippumatta ihmiset tulevat toimeen jotakuinkin samalla ruokamäärällä.

Arvonlisäveron alennus välittyy huonosti.

Elintarvikkeiden hintojen nopea nousu näyttää jatkuvan. Se kasvattaa automaattisesti arvonlisäverokertymää. Jos ruokakassin veroton hinta on nyt sata euroa, arvonlisäveroa tulee sen päälle 14 euroa. Jos veroton hinta nousee kymmenen prosenttia 110 euroon, arvonlisäveroa tulee sen päälle 15,4 euroa. Jos arvonlisäverokanta olisi 10 prosenttia, sadan euron verottomasta ruokakassista arvonlisävero olisi neljä euroa pienempi ja 110 euron kassista 4,4 euroa pienempi.

Tasavero heikentää verojärjestelmän tulontasausvaikutusta, jota on rakennettu eritoten valtion tuloverotukseen ja vähennyksin myös kuntaveroon. Siten ruuan arvonlisäveron alennukselle on nähtävissä perusteita. Miksi sen toteutusta emmitään?

Yksi hyvä syy epäröintiin on se, että arvonlisäveron alennuksella olisi monta ottajaa. Tuotanto- ja jakeluketjun välikäsiä ei voisi käytännössä mitenkään valvoa saati estää ottamasta osaa alennuksesta itselleen. Ja syitäkin välistävetoihin olisi. Palkat ovat nousseet ja nousevat teollisuudessa ja kaupassa, eikä sovituista korotuksista voi kieltäytyä. Polttoaineiden hintojen nousu on kurittanut kuljetuksia, eivätkä helpotukset ole kompensoineet kaikkea. Tutkimustietojenkin valossa arvonlisäveron alennus välittyy huonosti lopputuotteiden hintoihin.

Toinen hyvä syy epäröintiin on se, että veronalennus pienentäisi tuloverotuksen alentamisvaraa eli vähentäisi mahdollisuuksia kannustaa kansalaisia työntekoon.

Elintarvikkeiden hintojen nousu on joka tapauksessa pienituloisille niin suuri ongelma, että yhteiskunnan on tultava apuun. Väliaikaiset suorat tulonsiirrot toimisivat parhaiten, mutta niitä on kovin työlästä rakentaa. Ainoaksi toteuttamiskelpoiseksi vaihtoehdoksi jäänevätkin tuloveronalennukset, jotka pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmoitti torstaina haluavansa rajata koskemaan pieni- ja keskituloisia, mikä oikein onkin.