Nimellä Helteillä on parasta, kun voi nautiskella kunnollista jäätelöä

Kesän jännittävimpiin hetkiin kuului kauan sitten se, kun maitoauto oli tuonut meijeristä jäätelöpaketin. Tienvarresta se piti hakea, muutaman tilan yhteiseltä maitolaiturilta, josta osuusmeijerin autonkuljettaja oli ottanut täydet maitotonkat matkaansa.

Tarkkaa logistiikkaketjua en osaa selostaa. Lapselle kylmä jäätelö kuumassa kesäsäässä oli silkka ihme. Kun styroksipakkauksen avasi, alkoi sihinä. Hiilihappojääkalikat siinä sulivat. Niiden ansiosta muoviset punakeltaiset Peikko-jäätelöpakkaukset säilyivät kuljetuksen ajan jäässä.

Jäätelö ei ole ollut kuin muutaman vuosikymmenen koko kansan ulottuvilla. Jäätelön historia Suomessa ulottuu toki 1800-luvulle venäläisten aatelisten ansiosta, mutta nykyaikaisen jäätelön tarina alkoi 1920-luvulla Helsingissä ja Tampereella kahden italialaisperheen ansiosta. Magin suvun perustama Helsingin Jäätelötehdas on Suomen vanhin toiminnassa oleva jäätelötehdas.

Valio ryhtyi tekemään jäätelöä teollisesti 1930-luvulla, mutta pakastimien puute piti jäätelön luksuksena. Kun Valio keskitti jäätelönvalmistuksensa Turenkiin 1962, jäätelövalikoima kasvoi. Ja markkinatkin kasvoivat, kun kotitalouksiin vedettiin sähköjä ja ostettiin pakastimia.

Erikoisjäätelöihin on vatkattu enemmän laatua kuin ilmaa.

Turengissa tehdään yhä jäätelöitä, mutta tehtaan omistaa yhteisyritys Froneri, joka on Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin jäätelönvalmistaja.

Toinen suuri jäätelötehtailija oli aikanaan Ingman, joka ryhtyi valmistamaan jäätelöpuikkoja 1970-luvun lopulla, muun muassa Bravo-merkkistä. Yhtiön asema jäätelömarkkinoilla vahvistui, kun se osti 2000-luvun alussa Sun Icen Saarioisilta.

Keväällä paljastui, että maailman suurin jäätelönvalmistaja Unilever lopettaa Ingmanilta vuonna 2011 ostamansa Sipoon jäätelötehtaan toiminnan ja siirtää muun muassa Kingiksen tuotannon Ruotsiin.

Kotimaisessa omistuksessa olevia jäätelötehtaita on nykyään paljon, jopa 50 eri puolilla Suomea. Niille on yhteistä se, että ne ovat varsin pieniä verrattuna Unileverin ja Fronerin kaltaisiin jättiläisiin. Yhteistä on myös se, että ne eivät tee mitään keveitä litran vaniljajäätelöitä, vaan paljon raskaampia pienipakettisia jäätelöitä. Painoero tulee siitä, että erikoisjäätelöihin on vatkattu enemmän laatua kuin ilmaa.

Valiokin palasi jäätelönvalmistukseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen neljä vuotta sitten, kun yhtiössä huomattiin, ettei hinta määrää artesaanijäätelöiden suosiota, vaan kalliskin tekee kauppansa.

Näinä monenlaisten ruokarajoitteiden aikana jäätelönä myydään myös kasvisperäisiä tuotteita. Pykälien mukaan jäätelöksi lasketaan kaikki rasvaproteiiniemulsiosta tehdyt vaahdotetut ja jäädytetyt tuotteet.

Ruokakaupassa käynti jäätelöaltaalla tai -kaapilla tuntuu nykyään joka kerta pieneltä seikkailulta, kun tuttujen merkkien sekaan ilmestyy jatkuvasti uusien valmistajien toinen toistaan erikoisempia luomuksia. Niistä tietää, että jäätelö on tehty oikeasta kermasta tai maidosta ja maustettu oikeilla marjoilla ja hedelmillä. Joku jäätelö on tehty kyyttölehmien maidosta. On myös laadukkaita luomujäätelöitä.

Halpisjäätelö on toisenlaista. Se on saatettu kasata synteettisesti meijerin sivuvirroista jäätelömassaksi, siis herasta, maitojauheista ja voista ja maustaa aromiaineilla. Jos joku siis kauhistelee uutuusjäätelöiden hintaa, sopii miettiä kaksi kertaa. Laatu maksaa. Aina. Sitä paitsi ei herkkuja kuulu syödä kuin leipää.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut