Vilhelmiina Penttilän kolumni Ei, naisen koskemattomuus tai älykkyys eivät riipu vaatetuksesta

Viime viikolla puhutti jälleen kerran naisten itsemääräämisoikeus.

Iiris Suomelalla oli päällään aivan tavallinen mekko, kun hän joutui salakuvatuksi eduskunnan kahviossa. Julkaisija sai porttikiellon ja Suomela valtaosan sympatiat puolelleen.

Sukellus someen kuitenkin näytti joidenkin kääntävän syyttävän sormen kohti eduskunnan pukukoodin mukaan pukeutunutta Suomelaa. Sitä, miten hän (vahingossa) vilkaisee kameraan kesken (toiselle tarkoitetun) hymyn, istuu rennosti jalka toisen päällä ja suorastaan kehtaa käyttää polvipituista mekkoa.

Muutamakin on liikaa, sillä millään näistä syytöksistä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, saako toista kuvata alakulmasta salaa ja liittää halventavan tekstin yhteyteen.

Kommentteihin kätkeytyi ääneen lausumattomia sääntöjä, oletuksia ja normeja politiikan ja yhteiskunnan naiskuvasta. Jopa asiattomasta kohtelusta puhuminen ylipäänsä tuomittiin joillakin tahoilla Suomelan uhriutumiseksi ja marinaksi.

Vielä paljon karumpaa oli suhtautuminen Wille Rydmanin ahdistelukohussa tarinansa kertoneisiin naisiin, joista osa ei ollut vielä edes täysikasvuisia kertomiensa asioiden tapahtuma-aikana. Miksi oletus on, että teon pitää olla jo varsin vakava, että siitä saa kertoa?

On nuoremman naisen näkökulmasta lähes käsittämätöntä, miten myös suuri osa varttuneempien sukupolvien naisista suhtautuu asiaan. Häirintä onkin kohteliaisuuksia ja siitä kertominen tarkoituksellista maineen tuhoamista. Nykykielellä sanottuna kyse on sisäistetystä misogyniasta.

Enää ei tarvitse sietää sitä mitä ennen, tai ei ainakaan pitäisi tarvita, kuten Asta Leppä kirjoittaa vaikuttavassa kolumnissaan (Yle.fi 27.6.). Valta-asemaa väärinkäyttävälle ei voi olla mitään velkaa.

Naisten tienraivaus politiikkaan ja johtotehtäviin on yhä käynnissä. On erikoista, miten hitaasti rakenteellinen asenne heitä kohtaan muuttuu kunnioittavammaksi. Pinnalliset seikat, kuten vaatetus tai ulkonäkö vievät politiikassa hurjasti huomiota, mikä on konkretisoitunut Sanna Marinin pääministerikaudella.

Kaiken aikaa naispoliitikot kuitenkin toimivat paremman tulevaisuuden eteen: juuri tällä viikolla suostumukseen perustuva lainsäädäntö raiskaustuomioissa hyväksyttiin eduskunnassa.

Näin kesäaikana on myös ikävää, mutta kiinnostavaa huomata, miten kapeaa on tiettyjen alojen tai koulutusasteiden sopivaksi koettu pukeutuminen, ja miten vapaa-ajalla otettu kuvasto voi vaikuttaa ihmisten mielikuviin.

Muun muassa USA:nkin naisten oikeuksien kannalta melkoisella viime viikolla päätoimittaja Pekka Mervola rinnasti Huomiossaan (Keskisuomalainen.fi 26.6.) bikiniselfiet seksuaaliseen häirintään.

Humoristiseksi kehystetty kirjoitus sisälsi vahvoja stereotypioita. Se, että henkilö joskus esiintyy muissa kuin työelämän vaatteissaan, ei tarkoita, ettei hän olisi vakavasti otettava henkilö tai pätevä tehtävissään.

Ihoa näyttävät kuvat eivät liioin edusta mennyttä maailmaa, kun ne on otettu omasta tahdosta. Kyseessä voivat olla niin lomaterveiset kuin ylpeys omasta kropasta.

Eikä some suosittele käyttäjälleen kuvia sattumalta.

Mutta reaktio, mielikuvan ja kunnioituksen muodostus henkilöstä tapahtuvat katsojan päässä.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.