Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 1.7.2022 Huippu-urheilu kaipaa kipeästi vastuunkantajia

Penkkiurheilijat ovat viime aikoina saaneet nauttia suomalaisten paikoin jopa satumaisesta menestyksestä. Miesten jääkiekkomaajoukkueen olympia- ja MM-kullat samana keväänä jäävät historiaan. Pekingin talviolympialaisista kertyi kaikkiaan kelpo mitalisaalis pitkälti Niskasten hiihtäjäsisarusten ansiosta. Ei sovi unohtaa myöskään naisten jääkiekkomitaleja tai jalkapallomaajoukkueiden pääsyä EM-kisoihin.

Kokonaisuutena suomalainen huippu-urheilu on kuitenkin heikossa hapessa. Jos rehellisiä ollaan, todellinen menestys on ollut toisaalta parin poikkeusyksilön ja toisaalta pitkälti kaupallisesti rahoitettujen joukkuelajien varassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän tuoreen raportin mukaan Suomen huippu-urheilulla on loistava menneisyys, epäselvä nykyisyys ja haastava tulevaisuus. Tanskalaistutkijoiden taustaraportissa taas todetaan, että järjestelmä on monimutkainen, pirstaleinen ja byrokraattinen.

Vuosi 2020 tuli ja meni.

Työryhmän yhtenä pääjohtopäätöksenä on, että urheilujärjestelmä on jumiutunut loputtomien uudistusten kierteeseen. Monien ongelmien alku voidaan paikantaa vuoden 2012 huippu-urheilun muutosryhmän Humun työhön ja päätökseen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön perustamisesta. Humun surullisenkuuluisan tavoitteen mukaan Suomesta piti tulla Pohjoismaiden johtava urheilumaa vuonna 2020. Aika tuli ja meni, ja lopputulos oli päinvastainen. Naapurimaat kiristivät tahtia ja Suomen taso notkahti.

Suomen huippu-urheilua arvioineet kansainväliset tutkijat kiinnittävät huomiota juuri vastuullisuuden puutteeseen. Urheilujohto asettaa mitalitavoitteet tärkeimpiin kansainvälisiin kilpailuihin, mutta jos niistä jäädään, kukaan ei kanna vastuuta.

Samanlainen vastuun pakoilu ilmeni keväällä, kun huippu-urheiluyksikön johtajana juuri jatkopestin saanut Mika Lehtimäki joutui eroamaan epäsopivien viestien paljastuttua. Olympiakomitean kokoomuslainen puheenjohtajisto eli Jan Vapaavuori, Sari Multala ja Susanna Rahkamo olivat tietoisia epäasiallisesta käytöksestä, mutta muulta hallitukselta se pimitettiin. Kolmikko jatkoi asemissaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Suomen kokoinen maa ei voi olla huipulla joka lajissa, vaan menestystä on maksimoitava resurssiviisaasti vahvuuksiin tukeutuen. Varoja olisi suunnattava jatkuvien ylätason hankkeiden sijaan itse urheilijoille, valmennukseen ja olosuhteisiin eli sinne, missä suoritusten pohja rakennetaan arjessa.

Huippu-urheilussa jos missä tulos ratkaisee. Hääviä menestystä ei voi odottaa, jos tulosvastuullisuutta ei iskosteta kantavana periaatteena koko järjestelmään.