Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vieraana Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa

Maailmanlaajuisen finanssikriisin ja siitä seuranneen eurokriisin alkamisesta on viisitoista vuotta. Tänä aikana keskuspankkien luomat rahoitusolot ovat olleet täysin poikkeukselliset. Moni poliitikko on tämän seurauksena harhautunut pahasti luulemaan, että rahaa voidaan luoda pysyvästi ilmasta ilman haittavaikutuksia. Suhtautumisesta velanottoon on tullut huoletonta. Nollakoroilla suurikaan velkamäärä ei aiheuta korkokustannuksia. ”Eihän sitä tarvitse koskaan maksaa takaisin."

Kaikki eivät ole tästä yhtä vakuuttuneita. Keskuspankkien erityistoimilla voidaan hillitä riskejä ja pehmentää iskuja. Mutta pysyvästi kasvua ja hyvinvointia ei voida luoda painamalla aina vain lisää velkarahaa talouteen. Sitä on moni historiassa ja tänäkin päivänä yrittänyt ja aina epäonnistunut. Lopulta se purkautuu hallitsemattomana inflaationa, nousevina korkoina ja heikko-osaisia kurittavana taloudellisena kurjuutena.

Suomen nykyhallitus on valitettavasti sortunut tähän ajatteluun. Hallitus sitoutui ohjelmassaan siihen, että Suomen koko julkinen talous on rakenteellisesti tasapainossa vuonna 2023 ja että julkisen velan suhde BKT:een alenee. Lopputulos on täysin päinvastainen. Paitsi että julkinen talous on suhdanneputsattuna reilusti alijäämäinen, niin myös velka-asteemme on saatettu kasvavalle uralle. Pysyviä lisämenoja on roiskittu huoletta ideologisiin ”rakenneuudistuksiin” ja etuuksien parantamiseen. Kiistoja on myös ratkottu jakamalla lisärahaa hallituspuolueiden lempikohteisiin.

Nykyhallituksella ei vaikuta olevan huolta huomisesta.

Koronakriisi ja Venäjän sota Ukrainassa ovat ymmärrettävästi tuoneet viime vuosina paljon uusia kertaluonteisia tarpeita elvytykseen, tukiin ja asehankintoihin. Jätänkin ne arviossani huomioimatta. Mutta valtiovarainministeriön oman keväisen arvion mukaan Suomen valtio velkaantuu lisää keskimäärin seitsemän miljardia vuodesta toiseen 2026 mennessä. Tuohon näkymään eivät koronat, sodat ja suhdanteet vaikuta, vaan syynä ovat nuo ylisuuret pysyvien menojen lisäykset.

Arvion tekemisen jälkeen tilanne on vain pahentunut. Suomen valtionvelan korot ja korkomenot ovat nousseet nopeammin kuin keväällä arveltiin. Lisäksi sote-uudistuksen, jonka piti hillitä kustannusten kasvua tuottavuutta parantamalla, kustannukset ovat nousemassa ennakoidusta. Hyvinvointialueiden tuoreet johtajat arvioivat kesällä sanomalehti Kalevan haastattelussa että valtion kustannettavaksi siirtyvät vuotuiset sotekustannukset ylittyvät useammalla miljardilla aiemmin arvioiduista. Lisäksi julkisen talouden rakenteellinen aliäämä pahenee pidemmälläkin aikavälillä väestön ikääntymisen vuoksi.

Joku voi ajatella, että onhan sitä velkaannuttu runsaasti ennekin lamojen ja eurokriisien aikana. Näin onkin. Mutta silloiset hallitukset eivät ole niiden varjolla lisänneet samalla valtavasti pysyviä menoja kriisinhoitoon liittymättömiin kohteisiin. Ja silloiset hallitukset ovat aina tehneet muutamaksi tulevaksi vuodeksi suunnitelman, jolla velkaantuminen saataisiin taitetuksi. Asia on otettu vakavasti ja toimenpiteisiin ryhdytty. Sen sijaan nykyhallituksella ei vaikuta olevan huolta huomisesta, vaikka tilanne on monilta osin huolestuttavampi.

Ei käy kateeksi tulevia hallituksia, jotka tämän sotkun joutuvat siivoamaan.

Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja.