Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Marita Tiihosen kolumni Ukrainan nimissä kädet ihmisten taskuilla

Hinnat sen kuin kallistuvat. Karkaamassa on etenkin sähkön ja ruuan hinta. Polttoaineet tulivat toistaiseksi hieman alas, mutta liikkuminen on edelleen kallista.

Hintojen nousun hoetaan johtuvan Ukrainan sodasta. Kyllä varmasti, paljon johtuu siitä. Hokema tulisi kuitenkin kyseenalaistaa ja tutkia hintakehitystä syvemmältä. On syytä epäillä, että jokainen kynnelle kykenevä nostaa nyt tuotteidensa hintaa. Sekin polttopuita tekevä peräkylän mies miettii, kuinka paljon ilkeää ensi talvena heittomotista pyytää. Rahastusmahdollisuuden taustalla on ikään kuin yleisesti hyväksytty force majeure, ylivoimainen este, eli sota.

Kyseenalaistamisen tarpeesta kertovat esimerkiksi hiljattain julkistetut polttoaineyhtiöiden ennätystulokset. Nähtäväksi jää, mikä on tässä inflaatiovyöryssä vaikkapa päivittäistavarakaupan tai maakunnallisten sähköyhtiöiden tuloskehitys.

Suomen valtio ei ole kansalaisten maksukriisiin toistaiseksi juuri avuksi tullut. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) on suhtautunut erilaisiin helpotusesityksiin ja verokevennyksiin skeptisesti. ”Kun ei voida tietää”, siirtyykö alennus ruuan, polttoaineiden tai sähkön hintaan. Pääministeri Sanna Marin (sd.) puolestaan on väistellyt sisäpolitiikkaa ja kansalaisten kriisiä keskittyen ulkopoliittisiin kysymyksiin.

On se kummallista, että monissa muissa Euroopan valtioissa on tultu kansalaisten avuksi tilapäisin verokevennyksin ja maksuhelpotuksin, mutta Suomessa tämä ei onnistu. Korona-aikana sen sijaan yritystukien maksu luonnistui sellaisiinkin kohteisiin, joihin ei olisi tarvinnut.

Ei lamppujen sammuttelu auta.

Pitäisi muistaa, että Suomi oli jo ennen ennätysinflaatiota yksi maailman kalleimmista maista hintojen, maksujen ja verojen suhteen. Nyt kun rahat eivät riitä elämän kannalta välttämättömyyksiin, vähävaraiset ja myös keskiluokka vähentävät ensin kulutustaan, ja lopulta yhä useampi siirtyy toimeentulo- tai asumistukiluukulle. Tämä kierrekö on valtion etu?

Tässä voi jo epäillä, onko valtio yksi välistävetäjistä. Nimittäin hieman alle puolet bensan kuluttajahinnasta muodostuu verosta ja sähkön hinnasta yli kolmannes on veroa. Vero tuloutuu valtiolle sitä suurempana pottina, mitä korkeampi on hinta. Samalla tavalla kallistuvan ruuan arvonlisävero lihottaa valtion kassaa.

Tällaisessa tilanteessa on lähinnä irvokasta, että Saarikko esitti ylimääräistä ”joululahjalapsilisää” kaikille lapsiperheille. Pienten lasten äitiyskö ministeriä johdatteli?

Ylimääräisen lapsilisän maksaminen tulotasosta riippumatta kaikille perheille on nimenomaan hyväosaisten suosimista. Tiedossa on, että monet varakkaat perheet sijoittavat lapsilisän jälkikasvun pesämunaksi. Varattomilla perheillä ylimääräinen lapsilisä saattaisi tietää vain vaikeuksia. Lapsilisä kun lasketaan tuloksi, joka huomioidaan toimeentulotuen myöntämisessä. Ylimääräinen lapsilisä vähentäisi tukea eli tulos olisi plus miinus nolla.

Miten on niin vaikea ymmärtää, että kymmenen prosentin korotus hintoihin on euroissa yhtä suuri tuhat euroa kuussa ansaitsevalle kuin 10 000 euroa kuussa ansaitsevalle? Kumman on helpompi selvitä kauppalaskusta, kumpi tarvitsee apua?

Valtion budjettiriihestä on tultava kohdennettuja tukia ja määräaikaisia korotuksia nimenomaan toimeentulon rajoilla eläville.

Myös vihreiden keino sähkön hintakriisissä on lapsellinen ja ristiriitainen: säästäkää sähköä. Samanaikaisesti vihreät edistävät ilmastonmuutoksen takia sähkön käytön lisäämistä, muun muassa autoilussa.

Säästänyt on jokainen sähkölämmitteisessä talossa asuva tähänkin asti, sillä ihmiset ovat sähköyhtiöiden hintojen armoilla. Sähkölämmitteisessä kodissa asuu yli miljoona suomalaista, joten tilanne on vakava. Suomi on talvella kylmä maa. Jos kodin lämmityslasku kallistuu tuhansilla euroilla, on pienituloinen niin kovan paikan edessä, että hän varautuu jättämään osan kodistaan kylmäksi, tinkii pesuista, ruuasta ja lääkkeistä. Eikä sekään välttämättä riitä.

Siinä ei lamppujen sammuttelu auta. Tuollaista näpertelyä voi keinoksi esittää vain kerrostalossa asuva kaupunkilainen. Helppo on neuvoa etenkin Helsingistä käsin, missä asunnoista yli 90 prosenttia on kaukolämmön piirissä ja kaikkien ulottuvilla on kattava julkinen liikenne. Maaseudulla ei ole ratikkaa eikä kaukolämpöä mihin liittyä.