Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 24.8.2022 Puoli vuotta hyökkäyksestä pitkässä sodassa

Tänään Ukrainan kansallispäivänä tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maailmanluokan sotilasmahtina pidetyn Venäjän uskottiin ottavan Ukrainan hallintaansa muutamassa päivässä. Niin ei käynyt, vaan sota jatkuu.

On tärkeää muistaa, että helmikuinen hyökkäys oli ainoastaan uusi laittomuus siinä oikeudettomassa sodassa, joka alkoi käytännössä silloin, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja julisti sen omakseen 18. maaliskuuuta 2014. Toimiaan oikeuttaakseen Venäjä järjesti näytösluonteisen kansanäänestyksen, jonka lopputulos oli ennalta määrätty.

Ukrainan sota on järjestelmällinen kansanmurha.

Krimin ryöstö rikkoi räikeästi kansainvälisiä sopimuksia, mutta se oli lähinnä ansio kansalaisten silmissä. Miehityksestä tuli nopeasti suurelle osalle venäläisistä tärkeä etappi maan suurvalta-aseman palauttamisen tiellä. Jatkoa Krimin valtaus sai Itä-Ukrainan sodasta, jonka venäläiset saivat lopulta lietsottua separatistien ja Ukrainan armeijan välille.

On kiinnostavaa, että jo maaliskuussa 2014 Venäjän presidentin Vladimir Putinin entinen neuvonantaja Andrei Illarionov arvioi, että länsimaiden johtajat eivät ole ymmärtäneet Putinin ajattelua. Hän varoitti, että ellei Putinia pysäytetä Ukrainassa, sen jälkeen hänen huomionsa kääntyy Baltiaan ja Suomeen. Illarionovia ei otettu todesta ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta.

Länsimaiset demokratiat tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen, asettivat pakotteita ja ryhtyivät tukemaan Ukrainaa sen puolustustaistelussa. Yksi suurimmista muutoksista turvallisuuspoliittisessa maantieteessä tapahtui puolestaan silloin, kun Suomi ja Ruotsi päättivät hakea jäsenyyttä sotilasliitto Natossa 17. toukokuuta.

Toistaiseksi Venäjä on kyennyt pitämään yllä laajoja sotatoimia pääasiassa kansallisten vähemmistöjensä voimin. Vaikka sotilaalliset tavoitteet eivät ole toteutuneetkaan, Putinin hallinnon näkökulmasta on etu, että vähemmistökansallisuuksien sotilaallinen voima heikkenee. Jatkossa kantaväestön on osallistuttava sotatoimiin välttämättä nykyistä selvästi suuremmin joukoin. Sen vuoksi Venäjän nykyhallinnon asema kyseenalaistuu sitä enemmän mitä pitempään sota jatkuu. Kapina uhkaa.

Ukrainan sota on järjestelmällinen kansanmurha, jota kaikkien länsimaiden on vastustettava antamatta periksi Venäjälle, vaikka se tarkoittaisi ensi talvena hirvittävän kallista sähköä, kalliita polttoaineita ja nopeaa inflaatiota. Ukrainalaiset taistelevat demokratian puolesta, meidänkin puolestamme.