Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Mikkeli on kuin rikkinäinen kompassi

Heimosisaria ja -veljiä käy sääliksi. Niin solmuun asiat ovat Etelä-Savossa menneet. Tiedämme Mikkelin ja Savonlinnan ikuisen kädenväännön maakunnan sisällä. Etelä-Savo mureni laidoiltaan naapureihinsa vuoden 2021 alussa, kun Heinävesi liittyi Pohjois-Karjalaan ja Joroinen Pohjois-Savoon. Osoitus alueen eriseuraisuudesta oli myös Itä-Savon turhaksi jäänyt toive liittyä sote-jaossa Pohjois-Savon hyvinvointialueeseen. Kuopio oli Savonlinnalle Mikkeliä mieluisampi suunta.

Jos mahdollista, tunnelma vaan sakenee. Niin eriskummallisia piirteitä Mikkelin kaupunginjohtajan valinta on saanut. Samanaikaisesti käydään kädenvääntöä siitä, nauttiiko kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Satu Taavitsainen (sd.) luottamusta vai ei. Taavitsainen on myös Etelä-Savon hyvinvointialueen aluehallituksen varapuheenjohtaja eli ei siis mikä tahansa napinpainaja.

Mikkelin meiningin tiivistäminen ei ole yksinkertaista. He ovat eksyneet loputtomaan labyrinttiin.

Koetetaan aloittaa Taavitsaisesta. Poliisi tutkii, onko Taavitsainen syyllistynyt kunnianloukkaukseen, kun hän väitti ryhmästä määräajaksi erotetun kaupunginhallituksen ja aluevaltuuston jäsenen Jarmo Strengellin (sd.) syyllistyneen seksuaalirikokseen. Strengell on kieltänyt asian. Taavitsaiseen kohdistuu muista valtuustoryhmistä epäluottamusta, eivätkä demaririvitkään suorassa ole. Päinvastoin.

He ovat eksyneet loputtomaan labyrinttiin.

Puheenjohtaja Pirjo Siiskosen (kesk.) mielestä Taavitsaisen olisi hyvä pidättäytyä kaupunginhallituksen työskentelystä poliisitutkinnan ja mahdollisen syyteharkinnan ajaksi.

Oma, hämmentävä lukunsa on kaupunginjohtaja Timo Halosen irtisanoutuminen ja seuraajan valinta.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat olleet tyytymättömiä pohjoissavolaisille Kiuruveden kaupunginjohtajana tutuksi tulleeseen Timo Haloseen hänen valinnastaan saakka. Kun ne saivat tuekseen kepulaisen Siiskosen ja demarien Taavitsaisen, Mikkeliä seitsemän vuotta johtaneen Halosen lähtölaskenta alkoi. Keväällä uutisoitiin, että Halonen irtisanoutuu – oikeasti taustalla oli pesäpallotermein ajolähtö. Mikkeliin on haettu toukokuusta lähtien kaupunginjohtajaa kissojen ja koirien kanssa. Julkista hakua on terästetty head huntereilla. Kandidaatteja on käynyt haastatteluissa, ja mikä on lopputulos?

Kun ei ole mieleistä löytynyt, mitäs jos pyydettäisiin Timo Halosta jatkamaan! Vihreät luonnehtivat demariavausta mielenkiintoiseksi. Työpöytäänsä siivoilevan kaupunginjohtajan paluu olisi ällistyttävää. Se ei ole kokoomukselle ja perussuomalaisille vaihtoehto. Ja kun näin on, kovasti yllättävää olisi, jos Halonen lähtisi ottamaan toistamiseen luottamushenkilöiltä halosta päähän. Hän hakeekin Pohjois-Savon maakuntajohtajaksi.

Toinen asia on, miltä Mikkelin valintaprosessi näyttää. Sekavalta tietysti, surkuhupaisaltakin. Halosen seuraaja katsoo taatusti tarkkaan, saisiko hän hoidettavakseen vetovoimaisen vai mahdottoman työmaan.

Eikä tässä vielä kaikki. 23 valtuutettua hyppäsi siltarumpupolitiikkaa harjoittavien päijäthämäläisten kelkkaan ja teki alkuviikosta Itäradan vastaiseksi tulkittavan aloitteen.

Kun Mikkeli sotkeutuu huolella kaupungin ulkopuolellekin heijastuviin sisäisiin kiistoihinsa, kuinka se kykenee hoitamaan markkinoinnissaan kovasti korostamaa dynaamisen maakunnan veturin roolia? Vastaus on ilmeinen. Velkainen, ikääntyvä ja väestöä menettävä alue ei riitelyllään ja ennakoimattomuudellaan tulevaisuutta rakenna.

Ja mitä mietitään Etelä-Savon pohjoisosissa Pieksämäellä? Esimerkiksi päätoimittaja evp Ilkka Seppä on oikeutetusti huolissaan Pieksämäen kehityksestä tappelevassa maakunnassa (Pieksämäen Lehti 1.9.). Kun rautatiekaupungissa saadaan nujakoinnista tarpeeksi, katseet voivat kääntyä Kangaslammin ja Joroisten tavoin Pohjois-Savoon. Pieksämäki ja Varkaus muodostavat jo toisiaan täydentävän työssäkäyntialueen.