Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 10.9.2022 Todellakin yhden aikakauden loppu

Ison-Britannian kuningattaren Elisabet II:n, 96, kuolema päätti torstaina yli 70 vuotta kestäneen valtakauden. Vaikka hänellä ei ollut poliittista valtaa, hän oli tärkeä ihminen Britannian johdossa. Vuosikymmenten kuluessa kansakunta nojautui yhä enemmän hänen symboliseen asemaansa. Kuningatar edusti briteille jatkuvuutta, korkeaa moraalia, vastuuntuntoa ja ahkeruutta. Hänen viimeinen virkatehtävänsä oli ottaa vastaan Britannian uusi pääministeri Liz Truss, 47, vain kaksi päivää ennen kuolemaansa.

Kuningatar oli tunnettu ja pidetty hallitsija kautta koko maailman. Suomessa hän kävi kaksi kertaa, 1976 ja 1994 eli ensin Urho Kekkosen vieraana ja sitten Martti Ahtisaaren vieraana.

Kuningattaren kuolema symboloi maailmanpolitiikan saranakohtaa.

On sanottu, että kuningattaren kuolema on yhden aikakauden loppu. Niin todella on. Entinen maailmanvalta oli alkanut murentua jo ennen Elisabetin valtaannousua, eikä kehitys pysähtynyt, vaan siirtomaat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen. Muistona vanhoista ajoista on yhä olemassa 52 valtion Kansainyhteisö, joka on organisoitunut ylläpitämään lähinnä taloudellisia siteitä entiseen siirtomaavaltaan.

Elisabetin kuolema symboloi myös maailmanpolitiikan saranakohtaa, joka on kaikkien nähtävillä. Sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden hedelmistä ei Euroopassa ennätetty kauaa nauttia, kun epävakaus alkoi lisääntyä. Ison-Britannian ero Euroopan unionista, brexit, oli oire tulevasta maailmanjärjestyksen myllerryksestä. Nyt nähdään eri puolilla maailmaa, että entinen on poispyyhkäisty ja uusi rakentuu, mikä on tullut rumimmillaan ilmi Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa.

Britannian monarkian kohtalo tuskin joutuu kovin pian kysymyksenalaiseksi, vaikka vakautta luonut elementti onkin poistunut. Briteillä on kovin paljon muuta pohdittavaa, kun sähkön hinta on pilvissä, inflaatio laukkaa ja brexitin vaikutukset kiusaavat. On silti selvää, että parhaassakaan tapauksessa kruununperijä kuningas Charles III, 73, ei ennätä saavuttaa omalla valtakaudellaan yhtä horjumatonta kansan tukea kuin äitinsä. Kukaan Britannian historiassa ei ole noussut kuninkaaksi häntä vanhempana.

Monarkian kohtalo riippuu pitkälti siitä, millaiseksi kansakunnan keulakuvaksi Charles asettuu. Hän on tosin jo luvannut jatkaa äitinsä tavoin perustuslaillisissa rajoissa. Se merkitsee muun muassa sitä, että hänen kampanjointinsa ympäristön puolesta loppuu kuten hän lupasi BBC:n dokumentissa 2018.