Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 11.9.2022 Ruotsin vaaliteemaa ei kaivata Suomeen

Ruotsalaiset äänestävät tänään valtiopäivävaaleissa, joiden yhdeksi keskeiseksi teemaksi on noussut rikollisuus. Länsinaapuri on jo pitkään kärsinyt väkivaltaisesta jengirikollisuudesta, josta karmea osoitus on esimerkiksi se, että tänä vuonna jengien ampumisvälikohtauksissa on kuollut lähes 50 ihmistä.

Mielipidetiedusteluissa vaaliteema on suosinut kansalliskonservatiivisia ruotsidemokraatteja, jotka ovat nousseet jo toiseksi suurimmaksi puolueeksi, toki vielä kauas sosiaalidemokraateista.

Verinen jengirikollisuus on liitetty maahanmuuttoon, vaikka se ei ilmiötä yksin selitä. Mukana jengeissä on maahanmuuttajien lisäksi runsaasti niin sanottua kantaväestöä eli eri syistä syrjäytyneitä ruotsalaisnuoria, jotka ovat tyypillisesti lähtöisin rikkinäisistä ja moniongelmaisista perheistä.

Jengiytymisen yksi selkeä juurisyy on ulkopuolisuus.

Jengiytymisen yksi selkeä juurisyy on ulkopuolisuus. On esimerkiksi syntynyt olosuhteita, joissa ei opita puhumaan ja kirjoittamaan ruotsia kunnolla. Ongelma on tuttu etenkin maahanmuuttajien asuinalueilla. Syrjään kasvaneista kodeista syntyy helposti otollinen kasvualusta jengiytymiselle, kun aikuisten ei onnistu kiinnittyä osaksi yhteiskuntaa työn kautta.

Jengiytymiseen liittyy ylellisen elämäntavan ihannoinnin kulttuuria ja huumeiden käyttöä, joita jengiläiset rahoittavat ryöstellen kioskeja ja yksinäisiä vanhuksia. Jengirikollisuus ei ole enää vain suurimpien kaupunkien ongelma, vaan jengiampumisia on koettu muun muassa suomalaisille tutussa Eskilstunassa.

Ei kannata kuvitella, että jengirikollisuuden uhka olisi jotenkin kaukainen. Se on jo nähty pääkaupunkiseudulla, kuten poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen äskettäin totesi (Savon Sanomat 28.8.). Jopa Savossa on saatu esimakua uhasta, kun helsinkiläiset jengirikolliset ovat jääneet Kuopiossa kiinni huumerikoksista, joista on langetettu myös tuomiot.

Onkin selvää, että elleivät poliitikot, viranomaiset ja poliisi ole hereillä, jengirikollisuus voi nousta länsinaapurin kehityskulkujen tavoin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ja keskeiseksi vaaliteemaksi myös Suomessa. Niin ei saa päästää käymään.

Ensinnäkin on huolehdittava nykyistä paljon paremmin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Toiseksi alueellista ja sosiaalista eriytymistä on aktiivisesti estettävä, oli sitten kyse maahanmuuttajien jälkeläisistä tai kantaväestöön kuuluvien lapsista ja nuorista. Kolmanneksi on terästettävä huumevastaista viestiä laajalla rintamalla yhteiskunnassa.