Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Savon Sanomat 115 vuotta – Lue Juhlalehti!

Heikki Toivasen kolumni Leikattavaa löytyy

Orpo oli Petterin olla Ylen A-studiossa kaksi viikkoa sitten, kun ministerit Sanna Marin (sd.) ja Annika Saarikko (kesk.) pääsivät höykyttämään budjettiriihen jälkipyykissä. Haasto säästökohteista jäi piipittämiseksi kosteikkoviljelystä ja kaasuautojen tuista.

Oppositiojohtaja oli valmisteltu tilanteeseen heikosti, ja Marin ja Saarikko käyttivät tilanteen hyväksi ja hyökkäsivät päälle. Hallituksen edustajat näyttäytyivät kansan puolustajina keskellä inflaatiota ja energiakriisiä, kun taas Orpo (kok.) oli kurjistajan roolissa heikoilla tiedoilla.

Itse jäin pohtimaan huoletonta velkaantumista ja politiikan vaihtoehdottomuutta. Jos katsoo tarpeeksi kaukaa, onko Suomessa muita kuin sosiaalidemokraattisia puolueita pienin vivahde-eroin?

Sitä viestiä, mitä Orpo ei saanut läpi, voisi kuvata vanhalla vertauksella suuresta joesta, joka syntyy pienistä puroista.

Suomen ensi vuoden budjetti on 80,5 miljardia euroa, josta 8,1 miljardia katetaan ottamalla uutta velkaa. Suuri joki, joka saa vetensä tolkuttoman suuresta määrästä pieniä ja isompia puroja. Valtionvelka on nousemassa 146 miljardiin euroon.

Valtion olisi syytä keskittyä ydintehtäviinsä.

Perustellusti voi ihmetellä Marinin hallituksen kyvyttömyyttä ja haluttomuutta löytää säästökohteita viime vuosina. Samaan aikaan kun on ollut voimakasta tarvetta ohjata rahaa ja resursseja kriisien vaikutusten hallintaan, olisi ollut syytä karsia vähemmän tärkeitä valtion rahoittamia toimintoja.

Budjetointia omassa työssään tekeville se on tuttua. Siihen kuuluu lukuisten menoerien läpikäyntiä, karsimista ja uudelleen kohdentamista, koska tarpeetkin muuttuvat, vaikka kasvu mahdollistaisi uudet kohteet entisten päälle.

Ja Suomessa ei ole uutta jaettavaa, koska talouden kasvu parhaimmillaankin hidasta, ja perusyhtälö epätasapainoon ajetun julkisen talouden ja ikääntyvän väestön kanssa näyttää erittäin vaikealta.

Leikkauslistoilla tuskin voi vaaleja voittaa. Ehkä vasta sitten, kun olemme velkojiemme armoilla?

Pysyvän budjettivajeen korjaamiseksi Euroopan Unionin jäsenvaltiossa on kuitenkin päädytty jopa julkisen sektorin palkkojen tuntuviin leikkauksiin. Saattaa kuulostaa kaukaiselta ajatukselta Suomessa, jossa parhaillaan haetaan palkankorotuksia hoitajille lakkojen kautta.

Mistä Suomen sitten pitäisi leikata? Lyhyesti vastattuna valtion olisi syytä keskittyä ydintehtäviinsä turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen. Niidenkin sisällä joudutaan tekemään valintoja.

A-studion löylytyksen jälkeen suomalaiset ovat innostuneet tekemään omia leikkauslistojaan, mikä poikii parhaillaan hyvää keskustelua valtion roolista. Twitterissä #leikattavaalöytyy-kampanjalla ratsastaa etenkin liberaalipuolue, joka pyrkii eduskuntaan ensi huhtikuussa. Keskustelu haastaa myös perinteiset puolueet ottamaan asiaan kantaa ja perustelemaan menoja.

Yksittäisten menoerien ja tuensaajien nimeäminen saattaa tuntua ikävältä, mutta siinä on samalla jotain hyvin virkistävää. Kaiken ei tarvitse olla niin kuin aina ennen. Keskustelu pitää sisällään arvokasta ja kriittistä pohdintaa siitä, mihin yhteisiä rahoja pitäisi käyttää. Kaikkeen nykyiseen ne eivät tule riittämään.

Leikkauslista on jo nyt pitkä. Toivottavasti se ei katoa tyystin ennen vaaleja.