Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Savon Sanomat 115 vuotta – Lue Juhlalehti!

Vieraana Ståhlberg, Kallio, Kekkonen

Eteläkarjalaiset järjestivät 4. päivänä elokuuta 2022 presidentti P.E. Svinhufvudin kotimaisemissa Kotkaniemessä. Luumäellä arvovaltaisen ja näyttävän seminaarin ”Demokratian ja Suomen suvereniteetin turvaaminen nyt ja 100 vuotta sitten”. Seminaari sai myönteistä julkisuutta. Teema oli vetävä Euroopan sotatilanteen ja tunnettujen asiantuntijoiden takia.

Kotkaniemen seminaari oli tärkeä näinä historiattomuuden kulta-aikoina: puhuttiin historiaa ja tulevaisuutta rinnakkain. Svinhufvudin elämäntyö antoi jyhkeät kehykset isänmaa-pohdinnoille.

Tarjoaako Itä-ja Väli-Suomesta lähtöisin olevien presidenttien elämäntyö virikkeitä samantapaiseen mutta omaleimaiseen seminaariin tai seminaarisarjaan? Tarkoitan K.J.Ståhlbergin (Haapajärvi), Kyösti Kallion (Nivala) ja Urho Kekkosen (Pielavesi) valtiollista perintöä. Ståhlberg syntyi Suomussalmella ja Kallio Ylivieskassa. Mahdolliseen seminaarisarjaan olisi perusteltua liittää Kajaani; Kekkonen oli luonnoltaan savolais-kainuulainen. Haapajärvellä, Nivalassa ja Pielavedellä on presidenttien kotimuseo.

Ståhlberg, Kallio ja Kekkonen olivat historiallisten murrosaikojen poliitikkoja ja presidenttejä. He tekivät meidän aikaamme ulottuvia valintoja.

Kolmen presidentin politiikkaa yhdistivät monet siteet: tasavaltalaisuus, oikeusvaltion puolustaminen, sovinto- ja eheyspolitiikka sekä Suomen ulkopoliittisen aseman turvaaminen.

Kolmen presidentin politiikkaa yhdistivät monet siteet.

Edistyspuolueen Ståhlberg kirjoitti pitkään voimassa olleen valtiosäännön, toimi tiukasti tasavallan puolesta kuningaskuntahanketta vastaan ja puolusti heikoimmassa asemassa olevia.

Kalliosta muistamme hänen sanansa toukokuun 5.päivältä 1918 Nivalan kirkossa: ”Meidän pitää rakentaa sellaista Suomea, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia.” Kallion valtiolliseen testamenttiin palataan tämän tästä.

Kekkosen elämäntyö kiteytyy Suomen puolueettomuuspolitiikkaan suurvallan naapurissa, kylmän sodan kolkossa maailmassa. Puolueettomuus antoi pienelle maalle kansallista liikkumatilaa. Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muotoutumassa.

Mielenkiintoista on se, että kaikki kolme presidenttiä olivat aikanaan myös kiisteltyjä, jopa vihattuja toteuttamansa politiikan takia. Kun toimii aktiivisesti oikeaksi katsomansa asian puolesta, saa vihamiehiäkin. Politiikan äärilaidat eivät sulattaneet kansanvallan puolustamista eivätkä yhteiskuntaa eheyttävää politiikkaa.

Ståhlberg oli sovintopolitiikkansa ja tasavaltalaisuuslinjansa takia äärioikeiston hampaissa. Lapuan liike muilutti Ståhlbergin 14.10.1930 kohti itää, Joensuuhun.

Ensimmäisen presidenttimme elämästä ilmestyy pari kirjaa, ja syksyn mittaan pyörähtää Ståhlbergista kertova ”Ensimmäinen tasavalta”-juhlanäytös Kansallisteatterissa.

Tasavaltalaisuus ja demokratia, eheys ja oikeudenmukaisuus sekä ulkopolitiikkamme valinnat ennen ja nyt ovat herkullisia ruotimisen kohteita. Tarvitsemme sen peruskysymyksen pohtimista, mikä meitä suomalaisia yhdistää ja mitkä ovat kansakunnan vahvuudet tässä arvaamattoman levottomassa maailmassa.

Haapajärvi, Nivala, Pielavesi ja Kajaani voisivat ottaa aloitteen ja vastuun järjestää yhdessä ja vuoronperään seminaareja Suomen asemasta, tilasta ja tulevaisuudesta kolmen presidentin valtiollisen uran innoittamana. Kotkaniemen viimekesäinen esimerkki rohkaisee.

Kirjoittaja on iisalmelainen ministeri.