Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jussi Murtasaaren kolumni Villasukka on neulottu hellyyden symboli

Kun minä laitan villasukat jalkaan, jälkikasvu kysyy:

– Nytkö lähdetään puuhommiin.

Kyllä. Silloin lähdetään. Villasukka on minun ja pojan välinen merkkituli. Hän tietää, että seuraavaksi jalkaan sujahtaa turvasaapas, varastosta haetaan moottorisaha, kirves ja pojalle käsisaha.

Mihin kaikkeen villasukka taipuukaan?

Ainakin yhteiskunnalliseen keskusteluun kieli- tai vertauskuvaksi.

– Yhteiskunta on kuin villasukka. Se lämmittää. Kylmyys pysyy ulkona. Yhteiskunnalliset sidokset pysyvät sisällä päin, suojassa. Mutta sukka voi kääntyä myös nurinpäin. Tällöin sidokset alkavat törröttää ulospäin. Vilustuneesta yhteiskunnasta tulee kärpäspaperi. Nurinpäin kääntyneet yhteiskunnat vetävät toisiaan puoleensa.

Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että villasukilla ei pidä pelleillä.

Näin kirjoitti koko kansan toivevävyksi kivunnut Mika Aaltola. Toki Ilta-Sanomissa julkaistu kolumni on jo neljä vuotta vanha, mutta Ulkopoliittisen instituutin johtaja osasi jo tuolloin presidentillisen fundeerauksen.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula sanaili puolestaan Iltalehdelle toukokuussa, että Naton turvatakuut eivät velvoita muita Nato-maita lähettämään Suomelle muuta apua kuin villasukkia.

Melkomoista laatikon ulkopuolista -ajattelua. Olisi lämmittävää ripoteltavaa itärajalle.

Poliitikot ja asiantuntijat voivat toki ottaa kannasta kavennetun villa-aarteen lyömäaseekseen. Viime kuukaudet ovat kuitenkin osoittaneet, että villasukilla ei pidä pelleillä.

Kukapa ei olisi huomannut alati kiihtyvää uutisointia sähkön hinnoista, sähköpulasta ja energiakriisistä. Säännönmukaisesti näitä juttuja kuvitetaan villasukka-kuvilla. Lisäksi artikkeleissa toistuu kaksi lausetta: Säästä lämmityskuluja laskemalla kodin lämpötilaa. Vedä villasukat jalkaan.

Villasukalla on siis väliä.

Siksipä on helppo allekirjoittaa kulttuuri- ja mediapersoona Kaarina Hazardin kuuden vuoden takaiset ajatukset.

– Villasukka, nähkääs, ei ole vain jalkaterän iloraitainen lämmike vaan koko yhteisen askelluksemme perusta. Varovasti me kiedomme vastasyntyneen astumattoman päkiän hienoimpaan alpakkaan, yhtä varovasti vedämme vanhuksen raspatun kantapään yli kainuunharmaan. Villasukka on ensimmäinen ja viimeinen eriste hataran elämämme ja pakkaskuoleman välissä. Sukka on meitä ennen ollut ja meidän jälkeemme tuleva, ja siihen on kiedottu kaikki aineksemme, kirjoitti Hazard kolumnissaan Anna-lehdessä.

Hän kiteyttää osuvasti myös suomalaisen villasukkakulttuurin ydinkohdan:

– Me ojennamme koruttomia pehmykkeitämme niin sotilaille kuin palomiehillemmekin.

Siinä se on. Suomalaisen villasukan elämää suurempi symbolimerkitys. Me neulomme hyvää mieltä eri ihmisryhmille. Jalomieliset naiset ja kai jotkut miehetkin tarttuvat sukkapuikkoihin, kun haluavat auttaa vähäosaisia tai vaikkapa sodan takia maansa jättäneitä pakolaisia.

On kulttuureja, joiden tunneskaalan perusta on pussaus ja halaus. Syysharmaan sukkaparin merkitys ei heille avaudu. Vaan villasukka on suomalainen tapa välittää. Siispä sinä, jonka seuraavasta joulupaketista pilkottaa villayllätys tai jossain muussa yhteydessä saat lahjaksi jalan lämmikettä.

Ole onnellinen, sillä sinulle on neulottu hellyyttä.