Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sami Vainion kolumni Ihmisiin kannattaa luottaa, vaikka joku aina huijaakin

Israelilainen supertähtihistorioitsija Yuval Noah Harari esittää Helsingin Sanomien (24.9.) haastattelussa kiinnostavan näkökulman lännen aiempaan sinisilmäisyyteen Putinin Venäjää kohtaan. Hararin mukaan esimerkiksi Saksan ja Suomen oletus, että Venäjä vielä muuttuisi rauhanomaiseksi demokratiaksi, oli ihan järkevää uhkapeliä, vaikka siinä hävittiinkin.

Tietenkin sen jälkeen, kun naamiot maaliskuussa riisuttiin, oli oikein katkoa piuhat ja Suomen tapauksessa hakeutua Natoon. Mutta alun perin oli Hararin mukaan oikein lähteä liikkeelle luottamuksesta.

Tässä tulee esiin Hararin tieteellinen tarkastelukulma, vaikka näkemys ei täysin vettä pitäisikään. Vakavan tutkimuksen kannalta historian kulku on avoin. Sen tapahtumia eivät ohjaa kohtalo tai muut suuremmat voimat. Teoriassa Putinin Venäjä olisi voinut kehittyä demokraattiseen suuntaan, josta tämä antoi lupauksia noustessaan ensi kertaa valtaan.

Nythän tiedämme melkoisella varmuudella, että Putin on täydellinen narsistinen psykopaatti, kuten esimerkiksi Lundin yliopiston persoonallisuuspsykologian apulaisprofessori Petri Kajonius arvioi (Ilta-Sanomat 25.9.). Ymmärrämme, että Putin vedätti esimerkiksi presidentti Tarja Halosta sata–nolla, mikä johti aikanaan Suomen kannalta hyvin vaaralliseen myöntyväisyyspolitiikkaan.

Se on kuin kultainen keskitie kyynisyyden ja naiiviuden välissä.

Halonen alkoi pitää Putinia ystävänään, mikä tuntuu nykytiedon valossa uskomattomalta. Muutama tarkkaavainen näki jo tuolloin Putinin esityksen läpi, ja toki todisteet Venäjän kehityksestä kohti autoritaarisuutta alkoivat kasautua nopeasti.

Halosen erehdys oli kuitenkin perin inhimillinen. Psykologi Lauri Nummenmaa kertoo tuoreessa kirjassaan Pahuus – Ihmisluonnon pimeä puoli, että ihmiset eivät ole yleensä kovin taitavia huomaamaan muiden valheita (Ilta-Sanomat 27.9.). Olemme taipuvaisia luottamaan, sillä olisi paljon kuormittavampaa jatkuvasti epäillä toisten rehellisyyttä.

Tietenkin huijarit ovat aina käyttäneet hyväksi lähtökohtaisen luottamuksen haavoittuvuutta. Nummenmaan mukaan valehtelu on kaiken rikollisuuden perusta. Jotta toisia voi käyttää hyväkseen, on luikerreltava näiden puolustuksen läpi. Juuri näinhän Putin toimi suhteessaan Suomeen ja koko maailmaan.

Valtavan suositussa ja minunkin mielestäni hienossa Hyvän historiassa historioitsija Rutger Bregman neuvoo: jos et ole varma, lähde hyvästä. Bregman osoittaa vakuuttavasti, että keskimäärin ihmiset ovat kunnon väkeä ja pyrkivät hyvään. Se, että tällä asenteella tulee joskus huijatuksi, on hänen mukaansa vain hyväksyttävä pienenä hintana siitä, että voi elämässään yleensä suhtautua muihin luottavaisesti.

Sekä Harari että Bregman ovat mielestäni kumpikin hieman liian lumoutuneita omasta suuresta teoriastaan, Harari tarinoiden vallasta ja Bregman ihmisen perimmäisestä hyvyydestä. Esimerkiksi henkilö, jonka säästöt on huijattu, ei välttämättä kiittele Bregmanin opetuksia.

Nähdäkseni on ajateltava Nummenmaan tavoin, että ihmisessä on taipumus hyvään ja pahaan, ja järjesteltävä yhteiskunta tältä pohjalta. Ei Bregmankaan tätä kiistä, vaikka selittääkin pahan ihmisen perusolemukseen kuulumattomana vääristymänä.

Hararin ja Bregmanin perusajatus luottamuksen ensisijaisuudesta on silti kestävä. Se on kuin kultainen keskitie kyynisyyden ja naiiviuden ääripäiden välissä, mutta askel naiiviuden puolella.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.