Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nimellä Meillä ei ole pula hoitajista ja lääkäreistä, meillä on systeemivirhe

Terveydenhuoltojärjestelmämme ei palvele tavoitetta, eli oikea-aikaista ja oikeantasoista hoitamista.

Kun ajanvaraus ruuhkautuu, toimenpiteet jonoutuvat tai palveluja suljetaan, selitetään tulppaa resurssipulalla. Keskustelu terveydenhuollon tilasta on yksinkertaistettu pulaksi hoitajista ja lääkäreistä.

On syytä kyseenalaistaa tämä hokema. Ettei kyse ole sittenkin resurssipulan sijaan systeemivirheestä?

OECD:n terveysprofiili 2017–21 raportin mukaan Suomessa on sairaanhoitajia EU-maista eniten: 14,88 hoitajaa tuhatta asukasta kohden. Terveydenhuollon mallimaassa Hollannissa suhdeluku on 11,25. Lääkäriliiton mukaan lääkäreitä on tuhatta asukasta kohden 3,8 eli himpun vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Kustannuspaineissa lääkäreiden työtä on siirretty Suomessa entistä enemmän hoitajille, joiden tehtävänkuva on laajentunut merkittävästi.

Järjestelmä on kuin sepelvaltimotaudin kangistama ruumis, joka ei saa riittävästi happea.

Tarvitaan koko systeemin pallolaajennus.

Erikoissairaanhoidon on annettu vuosikymmenten ajan käyttää rajusti valtaa. Se on luonut ökyrakenteita ja paisuttanut resurssia. Katveessa perusterveydenhuolto, terveydenhuollon perusta on murentunut.

Kuvaavaa on, että vuodeosastopaikkoja on karsittu rajusti – paikkamäärä on vähentynyt yli puolella 2000-luvulla – ja potilaat ulkoistettu koteihinsa toipumaan. Siitä huolimatta henkilöstömäärä ja kulut ovat kasvaneet.

Terveydenhuollon palveluketjut ovat pitkiä ja tilkkutäkkimäisiä, katkeilevat ja ovat tukossa. Voi kysyä, tiedetäänkö mitä palveluketjuissa tapahtuu? Onko kokonaisuus enää kontrollissa, vai yrittävätkö työntekijät vain selviytyä ketjussa?

Tällaisesta taudinkuvasta on esimerkkinä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin psykiatrian erikoislääkäreiden joukkopako (SS 26.9.). Lääkäreiden lisäksi myös hoitajia on lähtenyt. Näin käy, kun työntekijät eivät pysty vaikuttamaan työhönsä tai ylipäänsä suoriutumaan työnkuvasta. Heitä olisi pitänyt kuunnella ja muuttaa toimintatapoja.

Kaikkea kuorruttaa myös jatkuva muutosvimma, näennäiskehittäminen. Uusi velvoite entisen päälle, uusi toimintatapa ennen kuin edellinen on opittu, palaveri palaverin perään. Tässä ruletissa väsyvät kaikki, ja varsinainen työ kärsii.

Sen sijaan, että ratkaisuksi vaaditaan aina lisää resursseja – mikä ei ole mahdollista – tarvitaan koko systeemin pallolaajennus, palveluprosessien avaaminen.

Tässä on hyvinvointialueilla iso haaste. Jos ne eivät saa palveluketjuja ja -rakenteita suoristettua tarkoituksenmukaisiksi, eli poistamaan hoitoon pääsyn ongelmia, hyvinvointialue on vain uusi hallintohimmeli.

On varmaa, ettei siitä tule helppo harjoitus, sillä ihmiset puolustavat saavutettuja etuja ja kaivautuvat poteroihinsa.

Systeemivirheen toinen merkittävä ruokkija on maailman mittakaavassa poikkeuksellinen nelihaarainen palvelujärjestelmä, jossa perusterveydenhuoltoa tarjoavat julkiset terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat, työterveyshuolto ja Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö. Silti terveyspalveluja käytetään Suomessa vähemmän kuin muissa EU-maissa.

Kun valtio rahoittaa tai tukee Kelan kautta tätä systeemiä merkittävästi, jokainen ymmärtää, ettei riitä raha eikä tekijät.

Tiedossa on, että lääkärit mielellään hakeutuvat joko erikoissairaanhoitoon tai yksityiselle sektorille ja työterveyshuoltoon töihin, missä voi toimia yrittäjänä, mikä on verotuksellinen etu.

Yhteiskunnan etu ei voi kuitenkaan olla se, ettei lääkäreitä riitä perusterveydenhuoltoon. Eikä sekään, että Kelan 50–60 prosenttisesti työnantajalle korvaama työterveyshuolto toimii yhä useammin vain ennaltaehkäisevänä digiklinikkana, mutta sairaanhoidolliset toimenpiteet ja tutkimukset lähetetään julkiselle puolelle hoidettaviksi.

Kuinka hyvä ja hyvin resursoitu suomalainen terveydenhuolto olisi, jos myös opiskelija- ja työterveyshuolto organisoitaisiin hyvinvointialueilla julkisen perusterveydenhuollon kautta tapahtuvaksi?