Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Heikki Toivasen kolumni Pohjois-Savo ja Kuopio tuottavat kansanedustajia takariviin – Mitä jos nykyiset edustajat asetettaisiin siirtolistalle?

Savon Sanomien perinteisissä Tiedätkö-kysymyksissä voisi hyvinkin arvuutella edellisiä pohjoissavolaisia ja kuopiolaisia ministereitä. Muistatko vielä heidät?

Edellinen pohjoissavolainen ministeri oli Jyrki Katainen (kok.), joka vaalikaudella 2007–2011 oli kirjoilla vielä Siilinjärvellä ja toimi valtiovarainministerinä.

Itä-Suomen suurinta kaupunkia Kuopiota ministeritehtävät ovat kiertäneet harvinaisen pitkään. Edellinen kuopiolainen ministeri oli Kari Häkämies (kok.), joka oli puolitoista vuotta Paavo Lipposen (sd.) hallituksen sisäministerinä 1999–2000. Häkämies kävi pätkäministerinä Kuopion kaupunginjohtajan tehtävästä. Viimeisin täyden vaalikauden kuopiolainen ministeri oli Toivo Yläjärvi (kesk.) 1983–1987.

Kuopiolaiset kansanedustajat eivät ole nousseet edes spekulaatioihin pitkiin aikoihin vaalien jälkeisissä ministerikeskusteluissa. Kuopioon muuttanut europarlamentaarikko Elsi Kataisen nimi oli tosin esillä viime keväänä, kun keskusta valitsi Jari Lepän seuraajaa maa- ja metsätalousministeriksi.

Pohjois-Savo ja Kuopio näyttäisikin tuottavan kansanedustajia takariviin eturivin sijaan. Avaintehtäviin pääseminen edellyttäisi hyviä asemia oman puolueen sisällä.

Maakunnassa ja sen pääkaupungissa on selvä tyytymättömyys.

Valmistelua ministerinimistä käydään puolueen ytimessä, puheenjohtajistossa, puoluehallituksessa ja eduskuntaryhmässä. Valinnat ovat myös laskelmointia tulevasta suosiosta, nurkan takana on aina seuraavat vaalit.

Onko ministereiden kotipaikalla väliä? Hehän palvelevat koko Suomea, kuten myös kaikki kansanedustajat. Valtakirja ja äänet hankitaan kuitenkin kotiseudulta. Siksi oman alueen asioiden edistäminen kokonaisvaltaisesti kuuluu heille, joilla pitäisi olla myös paras tietämys alueen kehittämisen tarpeista. Hallituspuolueen kansanedustajana ja etenkin ministerinä vaikutusmahdollisuudet ovat suuremmat.

Ministeritön Kuopio on saanut kokea tämän, on sitten kyse ollut Fimeasta tai Kriisinhallintakeskuksesta. Maakunnassa ja sen pääkaupungissa on selvä tyytymättömyys alueen edunvalvonnan toteutumiseen politiikan huipulla.

Tulokset ovat laihoja, kun päätöksiä ja rahaa jää puuttumaan tärkeiltä hankkeilta.

Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilua seuraaville on tuttua voittavan organisaation rakentamismalli, jossa välillä on edessä uudelleenrakentamisen vaihe.

Kun menestyksen eväät on syöty, tulevaisuutta rakennetaan varausvuoroilla ja nuorilla lupauksilla. Kokeneemmat ja kalliimmat pelaajat myydään pois.

Jos äänestäjät niin päättävät, sama taktiikka voisi olla järkevää myös Pohjois-Savossa ensi kevään eduskuntavaaleissa. Näyttöjen ja laihan ministeripotentiaalin perusteella nykyiset kansanedustajamme asetettaisiin siirtolistalle. Jos johtopäätös on, että heistä ei ole nousemaan oman puolueensa kärkiketjuihin, niin silloin tarvitaan uusia nimiä.

Poikkeuksen nykyisistä savolaisedustajista tekee puolueensa puheenjohtaja Sari Essayah Lapinlahdelta, mutta kristillisdemokraattien kohdalla suurempi kysymys on, ovatko he hallituskumppani ja apupuolue minkään suuremman puolueen ajatuksissa?

Vaikka iso osa edustajistamme menisikin vaihtoon, uudelleenrakennus vaatii kärsivällisyyttä. Tulokkaat eivät nouse vastuuseen hetkessä, mutta jo toisella vaalikaudella voisi alkaa tapahtua.