Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jukka-Pekka Räsäsen kolumni Selviätkö kolme vuorokautta ilman sähköä?

Se oli ihan tavallinen syyskuun alku vuonna 1859 – lukuun ottamatta sitä, että keskellä pimeintä yötä taivas räjähti säkenöivään loistoon kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä.

Syyskuun 1859 aurinkomyrsky tunnetaan tänä päivänä Carringtonin tapahtumana, ja se on yhä ihmiskunnan historian suurin mitattu geomagneettinen myrsky. Revontulet olivat aikalaiskertomusten mukaan niin kirkkaat, että niiden valossa saattoi vaivatta lukea.

Riehuva avaruussää aiheutti kuitenkin jo tuohon maailmanaikaan konkreettisia ongelmia: Yhdysvalloissa lennätinverkot iskivät kipinää ja lennätintoimistoja syttyi tuleen. Kerrotaan jopa, että osa lennätinlaitteista oli toiminut vielä virtalähteestään irrotettunakin.

Venäjän tänä vuonna aloittaman barbaarimaisen hyökkäyssodan ja primitiivisen rinnanrummutuksen vuoksi huoltovarmuuteen on kiinnitetty Suomessakin taas enemmän huomiota. Halutessaan naapuri voi tehdä meillekin pienempää tai isompaa kiusaa, vaikkapa kohdistamalla ilkeyksiään sähköverkkoomme – joka muuten on kohtalaisen haavoittuva.

Venäjän vihamielisten toimien ohella sähköverkko voi joutua ongelmiin myös ihmisistä riippumattomista ja huonosti ennustettavista syistä. Carringtonin kokoluokan aurinkomyrsky voisi aiheuttaa nykyisessä tietoyhteiskunnassa maailmanlaajuisesti mittavia vahinkoja.

Sähköverkko voisi kaatua laajoilta alueilta, läheltä päiväntasaajaakin.

Avaruudellisessa mittakaavassa jättimäisetkään geomagneettiset myrskyt eivät ole harvinaisia. Tilastojen valossa tiedämme, että Maapallo joutuu kohtaamaan sellaisia noin kerran 100–150 vuodessa. Suuren avaruusmyrskyn uusiutumistodennäköisyys on suunnilleen sama kuin pandemialla.

Köh, korona.

Kysymys ei siis ole, tuleeko Carringtonin tapahtuma toistumaan – vaan milloin se toistuu.

Carringtonin myrskyyn verrattuna pieni aurinkomyrsky katkaisi sähköt Malmön kaupungista Ruotsissa syksyllä 2003. Suuri myrsky voisi saada aikaan paljon suurempaa tuhoa. Sähköverkko voisi kaatua laajoilta alueilta, myös läheltä päiväntasaajaa.

Länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sähkön saanti on ollut meille jo pitkään itsestäänselvyys. Maaseutualueille pidempiä sähkökatkoja on osunut viime vuosinakin, mutta kaupunkikeskustoissa valoa on riittänyt.

Ensi talvena kiertäviä sähkökatkoja voi olla edessä sähkön säästämisen vuoksi. Kansalaisten olisi kuitenkin ylipäätään hyvä varautua myös suunnittelemattomiin katkoksiin, johtuivat ne sitten luonnonilmiöistä tai ihmisen toiminnasta.

Yksittäiset kotitaloudet voivat varautua poikkeustilanteisiin 72 tunnin kotivaralla, jota viranomaiset suosittelevat erilaisten häiriötilanteiden varalle. Kodista olisi hyvä löytyä vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa, vettä ja lääkkeitä. Perinteinen patteriradio ja muutama taskulamppu on myös hyvä olla käden ulottuvilla.

Ei vara venettä kaada on erittäin hyvä sanonta. 2020-luvun tapahtumat ovat hyvä muistutus kaikille meille mukavuudenhaluisille länsieläjille, että mitä tahansa voi tapahtua, ja vieläpä hyvinkin nopeasti ja yllättäen. Ja kun tapahtuu, silloin meidän mielipidettämme ei välttämättä kysytä.

Kirjoittaja on uutistoimittaja